lauantai 19. lokakuuta 2013

Helinästä FI MVA

Nyt se on sitten totta: Helinästä tuli Suomen Muotovalio. AVO-kokeesta tuli 1 ja pisteitä 77. Tällä tuloksella vahvistettiin muotovalion arvo.
Tilasin ihan Diplomin kennelliitosta. Onhan tämä kuitenkin arvokas tapahtuma meille. Ei noita valioita ole aivan puissa kasvanu. Siksi tämä niin tuntuu hyvältä.
Yritin tilata Showlinkistä sellaisen ison ruusukkeen muotovalioitumisen johdosta, mutta eipä niitä isoja, hienoja ruusukkeita ollukkaan. Kaikkia muita valioita oli saatavilla, mutta ei muotovaliota. Pitää yrittää seurailla sivuja ja tilata.
Muotovalio Helinä rennosti nojatuolissa haukottelee
Kyllä suomenpystykorvakin osaa olla ihmisen kanssa ja nauttia sisätiloissa.

Nyt kun Helinästä sitten tuli valio ja kokeistaki ykkönen, niin voimme alkaa vakavasti suunnittelemaan pentujen teettämistä. Hyvä uros nyt täytyy löytää ja seuraavasta juoksusta sitten astutus. Muutamia varauksia on jo tullut. Sehän kuulostaa hyvältä.

Kennelliiton oma koira-sivuilta olen seku vain kattonu koirien arvoa vakuutuslaskelmissa, niin ei ole aivan toisarvonen tuo meijän räksykoira, eli Helinä. Olen todella hämmästynyt. Siitä arvosta puuttui vielä valioarvo ja käyttökoetulos ja silti arvo oli todella huikaiseva. Ei yllä yksikään meidän talon muista koirista siihen arvoon. Olen yllättynyt ja samalla alkanut pikku hiljaa ymmärtämään tämän koiran arvon. Yleensä rotuna ja suurena aarteena.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kaksjalakasten Luppoaika

Meitä asuu kolome kaksjalakasta tässä talossa, näijen nelijän nelijalakasen lisäksi.
Synnyinlahjana olen saanu hulluuven koiriin. Ei ollu sisaruksia, mutta koiria oli. Niijen kans on siis pelemuttu aivan vauvassta tähän ikään. Eikä se vieläkään harmita. Minun lapsuus ja nuoruus oli täytetty pystykorvasilla koirilla, mettästyskoirilla. Oli pystykorvaa, alkuun ne olit vissiin niitä Soklin pystykorvia, joita oli joka kylässä. Sekarotusia, mutta punaturkkisia ja haukkuvat linnut ja ohikulukijat. Sitten tuli lisäksi näihin punasiin turkkeihin laikoja, ensin itäistä, mutta vaihtu läntiseen ja niitä on vielä tänä päivänäki. Karjalankarhukoiraa ja jämtlannin pystykorva on tullut kuvioihin myöskin. Sekä niitä oikeita suomenpystykorvia.
Helinä on taustaltaan "kotona kasvatettu" koira, eli Helinän mummo, Iita muutti pentuna isälleni. Siitä lähti pystykorvaiset sitten kasvattamaan suosiotaan myös meijän silmissä. Iitan yhestä pentueesta jäi taloon Lina, isänä FI KVA FI MVA Metsänviljan Vinski. Sillon päätin, että Linan pennuista tulee yksi myös meille. Ja niin se kävi, että 4.4.2010 syntyi poikue, joista yksi oli Helinä. Se oli niin nätti, ku kukka koskaki. Se oli meijän Helinä. Sille oli nimiki päätetty jo ennen ku se synty. Eli Helinä on kotona kasvatettu jo monessa polovessa.
Aikanansa ku sitten omilleni olen muuttanu, en saanu kotua koiraa ittelleni mukaan, mutta eipä hätää. Johtuen koirarunsaasta työpaikasta, ei koirien hankkiminen ollut mikään ongelma. 160 koiran huskytarhasta riitti kyllä mullekki. Ihan omat "vahingot", tosin täysin puhdasrotuiset siperianhuskysiskokset Peace ja Love muutti sitten meille. Siitä alkoi huskylauman kasvatus. Eläkekoira Cahpe muutti meille ja ehtipä tuo paappa tehdä yhden ainoan pennun Loven kanssa. Siitä syntyi sitten elämäni koira, Oliver. Tähän laumaan tuli Oliverin ikäveli, rottweiler Taavi sekä vielä elämän murjoma huskypoika Neljäntuulen Aivi, eli meille Zaivi. Meillä oli siis 5 koiraa. Arktisia 4 ja yks vähillä karvoilla ja luppasilla korvilla. Ei se pitkään pysyny tuossa kuosissa tietenkään, koska Cahpekin oli jo ikämies, 14 vuotias ja ikänsä kovasti töitä paiskinu. Sen päivät päättyivät tietenkin, kuten olettaa saattoi varsinkin pian. Taavi, rottis teki yllättävän siirron ja alkoi vuoden iässä sairastamaan jotain, jota emme vielä tienneet. 1 v ja 4 kk vuotiaana se lopetettiin, kuolinsyynä oli syöpäkasvaimia ympäri koiraa. Ja jos ei sitä olisi loptettu, olisi se kuollut takuulla parin päivän sisään. Loppu oli nopea ja raju. Kaksi viikkoa, jonka aikana koira täyttyi kasvaimista.
Taavin jälkeen rottweilerin paikkaa tuli täyttämään Onni. Toiveissa oli, että nimi olisi enne. Aikansa Onni oli hänkin, mutta ei 6 vuotta nähnyt, kasvainsairaus jalassa ja leikkauskomplikaatio, ts. infektio leikkauksen jälkeen vei koiran hautaan. Mitäs meillä tuossa vaiheessa oli...No, 4 huskyä jäi. Mutta yksi toisensa jälkeen tietysti kuolivat hekin. Kaikki onneksi elivät vähintään 11 vuotiaiksi.
No, sitä mukaa kun vanhat tippuivat pois, tuli uusiakin toki tilalle. Tottakai, eihän ilman koirankarvan pölinää ja kauheaa meteliä voi elää. Pihka, siperianhusky tuli vuonna 2008. Oli koira, jota olin toivonut jo pitkään. Sen emä teki minuun niin lähtemättömän vaikutuksen, että se oli todella koira, jonka halusin. Vuonna 2010 syntyi Helinä ja muutti luovutusiässä meille tänne. Rotikoista oltiin ajateltu, että ei ikinä enään! -no, vannomatta paras, ei ikinä! Tuli tunne, että jotain tästä taas puuttuu. Selattiin koirakirjoja, että jos sieltä inspiraatio iskisi. Suursnautsria vakavasti katottiin, mutta ei natsannu ei. Ei sekään. Sitten yhtäkkiä, aivan ku olis joku herätys tullu...Rottweiler! No, hyvänen aika, miksi tässä on muuta mietittykkään. 4 vuotta ilman mustia, pistäviä karvoja...no, niin alkoi metsästys. Yhdestä pentueesta jäätiin ulkopuolelle ja sen johdosta aloin selata suomen pentulistoja ja kasvattajia. Ei siellä mikään natsannu. Kunnes sitten eräänä maaliskuunpäivänä ystäväni sanoi, että mikset ota koiraa ulkomailta. No, hullussa...enhän minä tiedä sieltä edes kasvattajia, paitsi ruotsista yhden. Rottrobis. Siinä puhelun lomassa avasin kennelin kotisivut ja kuinka ollakkaan, oli vasta syntynyt rotikkapentua...lopetin puhelun siihen paikkaan ja aloin tehdä työtä, että saisimme yhden pojan suomeen. Paljon piti ruotsiksi pystyä perustelemaan ja kertomaan asioista, ennen kuin lupa Oton meille tuloon heltisi. Oli tiukka linja kasvattajalla. Niinpä sitten vapun seudulle ajettiin ruotsin kielellä ruotsiin ja tullessa oli 11 kiloa rottista mukana. Se oli siis ruotsalainen Otto-poika, joka meille muutti. Nyt on ikää jo 2,5 vuotta hälläkin.
No, Oliver kuoli viime syksynä, se oli minulle kova paikka ja suuuuuren suuri aukko jäi ihmisen syvämmeen, mutta elämä jatkuu.
Joskus olin nähny porokoiria, ja miettinyt, että jos nyt tarvisin (aivan ku nämä koirat olis tarpeesta meille muuttaneita) koiran, niin se olisi porokoira. Ystäväni jaksoi hehkuttaa rodun puolesta..niinpä sitten taas kerran mietittiin tyttärelle sopivaa harrastuskoiraa, tai sillä nimellä sitä puhuttiin..koirat on yhteisiä ja se käyttää koiraa johonkin, joka kullonkin tarvii ja osaa ja hallittee...eli porokoira. Sitä haettiin nyt. Mulla oli mielessä 2-3 kasvattajaa, etelästä kaikki, jotka kiinnostivat. Ja selvittelyjen perusteella sitten uutena vuonna 2012-2013.
Eli meillä on nyt tämän hetkinen kokoonpano seuraava: Pihka, Helinä, Otto ja Pieta. Yks poika ja kolme tyttöä. Näillä mennään. Nyt on hyvän mallinen kööri koiria koossa ja onneksi vielä iältään nuoria, ei ole tunkua mullan alle. Toivottavasti!
Siinäpä tuli selostus koirista.

Meillä ei ole mitään hienoa kasvatusstrategiaa kenneltyölle. Mutta tavoite on saada uusia mallikelpoisia koiria, jotka olisivat terveitä, kauniita ja toimivia. Kukaan ei tätä pysty takaamaan, mutta siitä lähetään, että kaikkia näitä ominaisuuksia pidetään tavoitteina. Massatuotantoon emme pyri, vaan hiljaa hyvä tulee, harkiten ja suunnitellen.
Kasvattajakurssin kävimme vuoden 2013 helmikuussa ja heti laitettiin anomus kennelnimestä vetämään. Heinäkuussa se sitten tuli hyväksyttynä meille.
Kennelnimi kuvaa joutilaisuutta, vapaata aikaa, joutoaikaa, kulijailua ja semmosta yleistä tyhjän veivaamista. Niinku tämä onki. Niin monen mielestä. Hulluutta tuhlata rahansa koiriin, ajaa hevon kuuseen näyttelyihin ja lukuisia muita syitä tähän löytyy, jos hakia haluaa. Mutta me emmä halua kaikkia miettiä. Ei se kannata!
Koirankasvatus ei sinänsä ole vierasta. Minun elämän aikana on ollut lukuisia pentueita, joita on maailmalle saatettu ja suunniteltu seuraavia, mutta kasvattajana olen papereissa ollut vain yhelle pentueelle, siperianhuskypentue, jonka emä oli Peace, eli meijän Piikkis. Mutta kaikkinensa touhu on tuttua ja olen jo aivan alamittasesta lähtien seurannu pentueiden kasvamista ja kehittymistä syntymästä lähtien. Mutta nyt siis vasta niinku virallisemmin. Eihän käytännössä mitään muuta, vain teoriassa. Ja nyt pentueille tulee näkyviin "sukunimi".
Tämä meijän touhu tulee olemaan perheyritys, joka tarkottaa sitä, että kaikki tekee kaikkensa tulevien pentujen eteen, jotta onnistuttais mahollisimman hyvät ja tasapainoset lapsoset maailmalle saattamaan.
Meillä koirat elää meijän ihimisten parissa. Koirilla on pihalla iso häkki, ja tontti on aidattu. Koirat saavat tulla ja mennä ulos ja sisään, niinku haluavat. Paitsi Helinä ja Pihka, jotka karkailevat piha-aidasta. Omassa häkissään pysyvät, mutta tuo piha-aita...se ei niitä pidä, mutta taitavat olla sen verran mettäläisiä ja kissan luontosia, että ei sillä lailla aijat rajoita niitä. Muuten en niin tarkka olis näistä asioista, mutta se on tuo valtatie. En halua koirien kuolevan auton takia.
Yöaikaan koko kööri nukkuu sisällä. Helinä nukkuu lapsen kanssa ja muut siellä täällä, ympäri taloa. Näin meillä koiria pietään. Ne on meille tärkeitä ja lähellä syväntä. Tässä me kulutellaan sitä luppoaikaa.
Tervetuloa tutustumaan meidän blogiin, joka on meille kotisivu! 


Koiramme



Helinän näyttelysaavutuksia
Helinä
 HELINÄ


Suomenpystykorva, narttu

Helinä
Syntynyt 4.4.2010. Linkki koiranettiin Helinän omille sivuille.
Terveystutkimukset 27.4.2013
Polvet 0/0, Silmissä ei todettu perinnöllisiä sairauksia.

isä: FIN34387/08 Tallens Nila
emä: FIN18191/06 Lina 
ee: SF KVA Iita, Haukkuottelu 2007, 5. sija 
Kasv. Olli Niemelä, Kursu
Om. Elina Niemelä-Muotka, Yli-Muonio 

Koetulokset:
Pello 31.8.2013, Koppelohaukut sij.9/25, AVO 0, pist. 39
Salla 22.9.2013, LINT AVO 0, pist. 44
Salla 1.1o.2013, LINT AVO 1, pist. 77
--> FI MVA

SERTIT:
Pello 15.9.2012
AVO ERI, AVK 1, SA, PN 1, SERT, VSP
Rovaniemi kv 22.6.2013
AVO ERI, AVK 1, SA, PN 1, SERT, ROP, CACIB
Tornio kv 20.7.2013
AVO ERI, AVK 1, SA, PN 1, SERT, VSP, CACIB
pikku Helinä
Helinän joukkue ruokatauolla 2010


**********************************************************************************
ROTTROBIS AMAZING BO (Otto)

Rr Amazing Bo "Otto"


Rottweiler, uros
Rottrobis Amazing Bo

Syntynyt 6.3.2011 Ruotsissa
Kasv. Jenny Mähler, Timrå, Ruotsi
Om. Elina Niemelä-Muotka ja Sami Muotka, Yli-Muonio

Isä SE UCH Gotlandica´s Explosjon
Emä: KORAD Rottrobis Nelly The Next, 3x SERT


Terveystulokset:
Otto
Silmät: Terveet
Lonkat:B/A, Kyynär: 0/0

 Näyttelytulokset:
31.3.2012 Kemijärvi
JUN-EH, JUK1
30.6.2012 Rovaniemi, kv
JUN-ERI, JUK 2
21.7.2012 Kemi KV JUN ERI 1, JUK 1, PU 4, SA
26.8.2012 Rovaniemi JUN H
9.5.2013 Rovaniemi AVO ERI 1, AVK 2, PU 2, SA, SERT
9.6.2013 Kemi AVO T (tässä kohtaa toteamme, että Oton purenta on muuttunut vääräksi, ja näyttely-
toimintaa ei voida enään harrastaa. Lisäksi Otto on kastroitu 18.11.2014
juurikin purentavian vuoksi)
Otto
Otto






**********************************************************************************
VAUHTITASSUN PIHKA

Vauhtitassun Pihka
Siperianhusky, narttu
synt. 28.9.2008

Isä: Vauhtitassun Taatsi
Emä: SF MVA Kefeus Spinifex Sitka
Kasv. Ritva Hannuniemi-Pulska, Kuosku
Om. Elina Niemelä-Muotka, Yli-muonio
Vauhtitassun Pihka
Terveystutkimukset:
15.9.2012 Silmät, ei todettu perinnöllisiä vikoja. Pihkalta on jouduttu toinen silmä poistamaan kokonaan pentuna sattuneen hammashaaverin vuoksi. Silmään alkoi tulemaan painetta ja todettiin, että silmästä on enemmän haittaa, kuin hyötyä. Kyseessä siis post- traumaattinen silmävamma. 

Näyttelyt:
15.8.2009 Rovaniemi, JUN-EH, JUK 1
29.5.2010 Rovaniem,i NUO-EH, NUK 1
24.7.2012 Kemi, NUO-H

**********************************************************************************
TUHKAVUORTEN YÖN KUUTAMOKEIJU (Pieta)


Lapinporokoira, narttu
syntynyt 11.11.2012

Isä: FI MVA DK MVA Lapinlempi Don Juan
Emä: FI MVA Kielapihkan Aina Mukana

Kasvattaja: Kaisa Hurme, Pälkäne
Pieta
Om. Elina Niemelä-Muotka ja Sami Muotka   
Näyttelytulokset: PEN -luokassa 2 kertaa, toisesta vain laatuarvostelu (myöhästyttiin kehästä) toisessa PEN-2
Pello 15.2.2014 ryhmänäyttely. Tulos EH 3 Arvostelu tässä :Tehokas liike, mallikas pää, hyvät korvat, rungoltaan melkoisen valmis, mittasuhteet oikeat, erittäin hyvät raajat, erinomainen karva, mutta häntä --> suorastaan rullaantuu, esiintymisessä turhaa väistävyyttä. JUN EH 3, Raimo M Viljanmaa." 
17.5.2014 Tapio Kakko, Hyvänkokoinen narttu, joka riittävän pitkä. Hieman kevyt kuono. Hieman pyöreä kallo, vaaleat silmät. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut. Hyvä raajaluusto. Erinomainen karvanlaatu. Turha kippura ja ylöskiinnittynyt häntä. Liikkuu tasapainoisesti riittävällä askeleella. Miellyttävä luonne. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti. NUO H
16.8.2014 Aila Lehmussaari. Keskikokoinen, saisi olla rungoltaan hieman pidempi. Oikea pään pituus. Otsapenger saisi olla selvempi. Voimakas runko. Hyvä ylälinja. Hyvä raajaluusto. LIikkuu keveästi, hyvä karva. Esitetään kauniisti! NUO EH, NUK 4

Terveystulokset: 29.11.2014 Silmät terveet, polvet ok,prcdPRA a

                                                               

Pieta
Pieta ja Otto
Pieta n. 6 kk



Luppoajan taustalla

Kotisivujen vaihtoehdoksi valittiinkin blogisivu Kennel Luppoajan ajankohtaisiin, koiramaisiin asioihin. Sana Luppoaika tarkoittaa seuraavaa:Luppo on puissa partamaisena kasvava jäkälä eli naava. Luppoa esiintyy hyvin yleisenä Lapissa kasvavissa puissa, joten se on talvella tärkeä ravinnon lähde poroille. Substantiivi luppo on merkinnyt Pohjois-Suomen murteissa joutenoloa. Esim. porot seisoskelivat kujalla luppoa nopostellen. Luppoajalla on tarkoitettu jouto-, työtöntä aikaa, joutilaisuutta. Esim. Täällä majaili luppoaikaa viettävää kaukopartioväkeä. Luppoilla –verbi puolestaan on tarkoittanut kuljeksia, maleksia joutilaana, työtä hakien t. odotellen. Lähde: Nykysuomen sanakirja 2, WSOY 1988. Meille nimi Luppoaika on siis jonkinlaista joutoajan täytettä, joutavanpäiväistä hommaa. Kuten koirahommat yleensä on.