Kennel LUPPOAIKA: lokakuuta 2015

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Pennut melkein 3 viikkoa

Pieni porokoiran poikanen, Pekka

Ilo-Orvokki, pieni porokoira tyttönen

Pieni poropoika, Timo

Pieni tyttö, porokoiratyttö, Ilo-Inkeri

Pennut on hilkkua vailla kolme viikkoa vanhoja.

Pennut on punnittu keskiviikkona ( 2 vkloa + 1 päivä) ja painoa oli kertyny niinkin paljon, kuin Pekka 1245 g, Timo 1440 g, Inkeri 1460 g ja Orvokki 1366 g. Hyvin on painot noussut, Pekka pitää perää pikku-ukkona, mutta hyvässä kasvussa on sekin.

Matolääkkeet meni samalla hotkasulla, ku punnittiin pennut. Ei ollut tietysti aivan ihanin maku, mikä suuhun tungettiin. Kahdelle matolääke meni alas mukisematta, mutta kahdelle muulle aiheutti kyllä inhorekation.

Tassut on otettu alle ja viipotus murinan ja haukun kera on välillä kovaa. Laatikko alkaa olla kohta pieni ja olohuoneeseen on jo muuttokamppeet siirretty, mutta päätettiin kuitenkin vielä pitäytyä pienemmässä laatikossa. Kyllä sinne isompaan huoneeseen vielä ehtii, kunhan kokoa tulee vähän lisää.

Helinällä on vahva tunne siitä, että hän olis pentujen emo. Heti on tarjoamassa tissiä, kunhan vain tilaisuus koittaa. Ja aina, kun Pietan silmä välttää, niin hän on kyllä haukkana paikalla. Aika raskas kaveri sikäli :)
Millaa kiiinnostaa pennut myöskin, mutta hän ihailee sivusta. Istuu sängyllä ja katsoo uteliaana alas pentulaatikkoon. Pihka hiipii tylysti pentulaatikkoon seisomaan ja nuuskimaan, mutta se hiipii, ku intiaani hiljaa ja nuuhkii varoen ja hellästi. Pihka olis niin hyvä emo. Ja varmaan tulee nauttimaan pentujen seurasta, kunhan vain vähän vielä vahvistuvat tuossa isommaksi.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Pietan ja Pötkyn pennut syntyivät

parkit on tyttöjä ja mustat on poikia

Pieniä porokoiran kuonoja

kaikki neljä äidin kainalossa

Viime yönä ne syntyivät. Pietan ja Pötkyn pennut. Ensin tuli 2 parkkia tyttöä ja sitten 2 mustaa poikaa. Äidin ja isän mukaan värit.
Painoa oli 402-424 g. Aika isoja siis olivat. Pieta hoiti homman tyylikkäästi, niinkuin vain Pietan voi olettaa toimivan.

torstai 1. lokakuuta 2015

Pentuja odotellessa

No niin...minkähän verran siitä nyt olis aikaa, kun viimeksi mitään olen päivittänyt blogiin...ohan siitä.

No, lähetäänpäs jostain liikkeelle. Pieta siis kävi ultrassa, jossa näkyi silloin kaks pentua, ja tärkein seikka, eli se, että niitä pentuja siis oli tulossa. Pari viikkoa sitten tein havainnon, että jotain on pielessä Pietan suhteen, kun oli pissannut sisälle parin tunnin aikana, mitä kävästiin kylällä. Sehän ei ole sitten yhtään Pietan tyylistä. Soitin siitä heti sitten eläinlääkärille ja päästiin Hettaan perjantai-iltapäivän ratoksi. Pissannäytteen sain eläinlääkärin pihalla purkkiin ja siinä nyt ei mitään erikoista stixattuna, mutta sedimentissä ja mikroskopoimalla sitten näkyi bakteereita, epiteeli- ja valkosoluja. Siinä sentrifuugin pyöriessä Pieta ultrattiin. Ja ultrassa näkyikin sitten jo 4 pentua. Pontevia liikkujia.
Kotiin hyvillä mielin. Pentuja oli tulossa ja vaiva huomattiin ajoissa. Ja tästä täytyy kyllä itteänsä kiittää, että se on aina se joku ihmeen kello ja hälytysääni, joka kertoo, että tämä ei kuuluis olla näin, tässon joku vialla. Niinku oli nytki. No, koira sai antibiootit ja vaiva hoitui.

Sen jälkeen on hommat sujunu muuten ihan tasaseen. Vatsa on valtaisa, ainakin minun mielestä. Ennustetaan ihan sitten vaikka 7 pentua, jos jotain pitäis ennustaa. Voin toki olla väärässäki, mutta pianhan tuo selviää.

Millalta on leikattu tässä välissä, kolme viikkoa sitten ne hillittömät rasvapatit selästä, jalasta ja hännästä. Kaks viikkoa ämpäri päässä hyörimistä ja homma selvä. Nyt on tikit pois ja karvakin jo kasvanut hyvin tilalle. Arpien päät vielä vähän törröttää. Pitää rasvailla ja hieroa, pehmiävät sillä. Kyllä siltä vain oli helppo tikit ottaa pois, kun ei muuta tarvinnut, kuin rapsia menemään, ei se yrittäny paeta ees mihinkään suuntaan. Hienon hieno vanha mimmi.
Oton kans ovat päässeet urakalla hulvertamaan. Ja ohan ne nauttineet. Tukka putkella juosseet. Millan kohalla tuo tukka putkella tarkottaa todella sitä. Sillähän on niinku tukka ;)
Illalla on sitten kiva ollu käpertyä ihmisten syliin nojatuoliin, kerälle. Kasa luita. Siltähän se tuo setteri näyttää, verrattuna näihin muihin meijän koiriin. Ovat vankemman puoleisia otuksia he.

Tänään meinaan raskia raapassa ilmoittautumiset Helsinki winneriin ja - voittajaan. Huh, paljon rahaa, mutta nyt tuntuu siltä, että kerranki pitäis päästä sinne. Helinä ja Milla mukaan. Eihän siellä saumaa ole kummallekkaan, mutta seku häntä...sitähän se kaikki on...

Helinän pennuista kivoja kuulunu syksyn päälle. Saalista on saatu, monenmoista. Se ilahuttaa aina. Että on saatu sitä, mitä tarkoitus on ollut hakeakkin.

Nyt minä heitän tähän nivaskan kuvia perään ja jään ootttelemaan pentujen syntymää. Eilen pistin sitten viimisen herpes -rokotteen, jotta saavat sitten vain pennut tulla maailmaan.
Palataan!