Pentuja odotetaan

Tänään käytiin ultrassa.
Alvalle ja Milolle odotetaan syntyvän pienokaisia viikolla 20.

Vauhtitassun Pihka on poissa

Vauhtitassun Pihka on poissa. Tuon maanmainio kwaak-pelin tuomari ja kaunein, ihanin ja hiljaisin siperianhusky on poissa. Pihka kuoli 3.4.2019 aivan yllättäin. Meillä haevoin koiria pidetään häkissä, mutta tuona päivänä porokoirat ja Pihka ehtivät olla reilun tunnin häkissä, ennenkuin isäntä löysi Pihkan kuolleena. Syytä ei tiedetä, mutta pari kk ennemmin sai Pihka jonku kohtauksen, ja luulin, että se kuoli. Mutta niin se virkosi ja oli sen jälkeen ihan normaali. Ell tutki sen myöhemmin, eikä siinä mitään poikkeavaa ollut. Niinkuin ei ollutkaan. Varmaan sydän pysähtyi äkillisesti.
Aika järkytys, vaikka toisaalta ihana kuolema. Ei kärsimystä, vain nopea kuolema. Meille ihmisillehän se vain tulee liian äkkiä.
Pihka oli kuollessaan 10,5 v. Mutta nuorennäköinen, ei ikä näkynyt, paitsi käykkyytenä nivelissä.
Ei ole enää yhtään siperianhuskyä. 23 vuoteen ensi kertaa tämä tilanne. Outoa ja ehkä tilanne vaatii korjausta.
Meillä ei ollut hautaa valmiina, joten Hippa on pakasteessa ulkona. Emme halunneet haudata sitä muualle, kuin kotiin, joten tällä ratkaisulla mennään, kunnes maa sulaa.
Lepää rauhassa Hippa ❤️

Vuoden tulokset ja seuraavan vuoden suunnitelmat

 Mutta ennen tuloksia palataan kuitenkin ajassa taaksepäin. Nimittäin näyttää siltä, että päivälleen vuosi sitten on viimeksi päivitetty tätä blogia.

Joulukuussa olimme ilmoittautuneet kolmelle päivälle Messariin. Kohtalo kuitenkin ratkaisi  asiat siten, että käytiinkin vain perjantaina ja muut päivät skipattiin. KOSKA...rakas pieni cockerinkuvatuksemme otti ja karkasi majoituspaikasta Nuuksiosta. Perjantai-iltana pissalla käydessä muun porukan kanssa ajatui Alvan nenään jotain, joka sai sen ottamaan jalat alleen. Voi sitä hätää ja tuskaa, kun ei koiraa alkanut lauantainakaan löytymään. Monenlaisia kanavia käytettiin, etsijäkoira tilattiin ja ihan henkimaailman hommiinkin mentiin. Epätoivo oli käsittämätön! Oltiin vielä niin julmetun kaukana kotoa...Mutta iloinen yllätys oli, kun varhain sunnuntaiaamuna soi puhelin ja naisääni kysyi, oliko koirani vielä kateissa? Kun myönsin näin olevan, hän kysyi, että kuulostaako tuo haukku tutulta? Todellakin! Se oli Alva. Vihdista löytyi. Nuuksion kansallispuiston reunalta, mutta toiselta puolen, missä me olimme. Kuitenkin vain lyhyen matkan päästä, sillä 2,5 km oli se etäisyys, mistä me olimme Alvaa hakeneet, siihen mihin se oli kulkeutunut. Tämä oli todella ihmeellinen tapahtuma, ehkäpä jopa niitä "henkimaailmanhommia"...mutta anyway, koira löytyi ja kunnossa. Hieman metsittynyt kyllä oli, yllätykseksemme...Onneksi oli Orvokki noutokaverina, sillä se ratkaisi tilanteen ja Alva tajusi, että näille ihmisille minä kuulun. Tunnisti Orvokki-porokoiran ja juoksi suoraan Orvokin ja pikkuemännän luokse, ja suoraan syliin.
Turkki vähän takussa ja nälkäinen, hieman onnahteli, mutta tikkuja oli turkissa, kainalossa, tämä ehkä onnututti. Kotimatkalle lähdettiin muutama tunti löydön jälkeen, eikä mimmi juuri silmää ummistanut, istui vain etupenkkien välissä ja tutkaili tarkkaan koko 1 000 km, että kaikki on tallessa. Huh, silloin oli onnenkyyneleet harvaisen totta!

Se siis tuosta tapahtumasta.

Keväällä alkoi taas näyttelykausi, jota nyt sitten kesti syyskuun alkuun saakka. Tulokset oli kaikenlaista maan ja taivaan välillä. Välillä jouduin tosi syvälle asian parissa ja olin kyllä todella epätoivoinenkin. Aivan vakavasti epätoivoinen! Mutta kun tämän purkauksen suoritin, niin tuntui, että onnikin kääntyi ja tulostilastoa saatiin vähän komistettua (Tulokset laitan yhteen nippuun lopuksi).

Surullisiakin uutisia on kasvattien osalta kerrottavana. Helinän tytär Viima  (L.Parviämmä) teki keväällä pentueen, mutta juhannuksena menehtyi sitten viimeiseen armolliseen ratkaisuun. Maksaan oli tullut jotain häikkää, ruokahalu hävinnyt ja paljon muita mystisiä oireita, jotka lopulta jätti vain yhden ratkaisun. Kuulimme myös toisesta melkolailla vastaavasta tapauksesta Viiman ihmisten välityksellä. Aivan mystinen juttu, mutta äärettömän surullinen! Olen niin pahoillani tästä.

Helmi (L.Sapuneito) myöskin Helinän tytär on käynyt läpi polvioperaation tämän vuoden alkupuoliskolla. Leikkaus on onnistunut ilmeisen hyvin, koska videoiden välityksellä on saatu taas todistusaineistoa "Viitapirun" menosta. FI KVA tulos olisi Helmin kohdalla totta, kun plakkariin napsahtaisi vielä yksi VOI 1-tulos...Sitä odotellessa siis.

Pietan poikapentu (ei toki enää mikään pikkupentu, pian kolme vuotias) Peikko (L.Peto on Irti) kärsii jostain ihmeellisestä iho-ongelmasta. Viimeisimpiä uutisia en nyt tiedä, mutta monenmoista on kokeiltu. Peikko sai kyynpureman osakseen ja tämän jälkeen on jotenkin iho-ongelma ilmaantunut. Toivon kovasti, että iho-ongelmasta saadaan voitto ja Peikkokin pääsee jatkamaan mukavin mielin.

No, tuossa ehkä semmoisia uutis-uutisia.

Meillä on sama porukka, kuin viime syksynäkin.Terveys on ollut suurinpiirtein hyvä itellä kullakin. Helinällä toki perinteinen anaalirauhas-käpy??? ihmeellinen vaiva todellakin vaivasi sitä ja päätettiin kesällä, että leikataan tämä. Ennen leikkausta ell löysi nivustyrän, kun minä esittelin omasta mielestäni hänelle mahdollista nisäkasvainta. Lopulta siis leikattiin sekä nisäkasvain, nivustyrä ja anaalirauhaset. Oli siinä pystykorvalla kestämistä. Erityisesti siinä kaulurissa.
Milla, gordonilla, tuli Helinän leikkaukseen aikaan yksi rasvapateista ärtyneeseen tilaan ja alkoi erittämään märkää, eikä auttanut paikallis- eikä ab-hoitokaan. Niinpä sekin leikattiin. Ja kotona pyöri kaksi ämpäripäätä. Milla ei ollut moinaankaan, mutta Helinä oli. Ja paljon. Se ei muutamaan päivään oikein liikkunutkaan. Niinpä se sitten oli ilman ämpäriä aika usein, eikä se häiriintynyt tikeistä, paitsi että vähän häiriintyi. Nypläili niitä auki, mutta onneksi haavat oli jo kiinni ja tuliki sitten tosi siistit jäljet.
Helinällähän kevään silmätarkissa löytyi kortikaalinen katarakta. Eli pentusuunnitelmat hautautui sitä myötä sitten. Meillä on ollut hyvät silmätulokset, mutta nyt näköjään Helinän kohdalla tökkäsi, samoin sen tyttöpennuilla polvissa 1 tuloksia. Harmillinen suuntaus, mutta kuka nämä osasi ennustaa, jos tulokset on kuitenkin puhdasta näyttäneet.

Helmikuussa Helinän kanssa yhtäaikaa silmä- ja polvitarkissa kävi myös Pieta (Tuhkavuorten Yön Kuutamokeiju) ja Inkeri (Luppoaika Pohjantuuli) puhtain ja tervein tuloksin.

No, jospa sitten niitä tuloksia koirakohtaisesti laittaisin.

Vaikka Orvokista (Luppoaika Hento Kuiskaus)alkain:


Norjan maalta
Tromssa 17.6.2018 AVO EH 2 (ihan bikiniturkissa, mutta tuomari oli ihana :) )
Tromssa 1.9.2018 AVO ERI 1, SA, SERT, PN 1, ROP
Tromssa 2.9.2018 AVO ERI 1, SA, SERT, PN 1, ROP

Ruotsin maalta
Överkalix 19.8.2018 ERI 2
 *******************************************************************
Alva (Northworth Nothing Compares)

SPA taippareissa on käyty sitten kahteenkin kertaan.
Ensimmäinen kerta oli 9.6.2018 Kittilässä. Meillä oli oma riistapukki, joka jäi kotiin, enkä tyhmä palannut sitä hakemaan. Muutenhan se meniki hyvin, mutta suuhunsa se ei sorsasta tehtyä pukkia ottanut. Jäljestys sujui maanmainiosti, minä vain uskoin, että hukkaan meni koira. Vaan erehdyin. Mutta SPA 0 tuli, kun uinti ei maittanut. Vaikka kyllä se kotona ui :).
Kesä treenattiin uintia ja mentiin uudelleen yrittämään 10.8.2018 Kolarin Luosuun ja tulos oli sitten se SPA 1. Olin niin iloinen ja tyytyväinen. Että sitä tyhjäpäänä lähdettiin asiaa viemään eteenpäin, eikä mitän hajua mistään. Tilattiin vaan "kolleekan" kans parit fasaanit ja kiskottiin jälkeä sillä. Ainut asia, mitä osattiin tehä. Tai osattiin ja osattiin...oletettiin. Muu oli aivan hepreaa. Eihän meillä täällä moisia treenata. No, ampumista treenattiin kerran...Mutta ei ollut turhaa "treeniä".
Tässä tuloksia:
Norjan maalta:

Tromssa 16.6.2018 (erkkari) NUO ERI 2, SA
Tromssa 17.6.2018 NUO ERI 3
Tromssa 1.9.2018 NUO ERI 2, SA, SERT, PN 3

Ruotsissa Alva ei tainnut käydäkään näimmä.

Helinä kävi Överkalixissa 19.8.2018 VAL EH 1

Kesä meni oikeasti aika kiireiseen tahtiin. Näyttelyä oli tuon tuostakin. Koirien pesua ja trimmausta.
Kyllä meillä on kolleekan kanssa niin hyvä trimmaustiimi, että avot! Yhessä me tuherretaan koirat kuosiin, tai lähinnä sinne päin. Aina tulee jotain uusia ideoita ja visioita ja sitten mietitään, että miten se saavutetaan. Ja ihme kyllä, usein on kehuttu arvosteluissa trimmausta ja turkkia.

Tässä sitten olikin noin vuoden uutiset.

Mitäs sitten jatkossa suunnitellaan...No, joulukuulle silmätarkkeja Alvalle ja Orvokille. Lonkkakuvat myöskin niille nurkille. Sitten pitäisi miettiä pentukuvioita. Vuoroin mietin, että Orvokille vai Alvalle? Vai Pietalle? Mutta taidetaan mennä pojasta polvi paranee -ajatuksella, eli Orvokille, jos on terve. Tai Alvalle. Alvalla on jo toki sulhokin valmiiksi katottuna, jos on terve poika. Orvokille puolestaan ei...Mutta sain hyvän neuvon vanhalta lappalaiskoirakasvattajalta pari viikkoa sitten: Älä kuuntele liikaa muita, tee niinku ite haluat, piä mielipitees ja pääs! Se ajatus on ollu tosi usein mielenpäällä sen jälkeen.

Mulla oli omasta mielestä aika hyvä ajatus pennuista mielenpäällä päivällä, kun isäni kanssa puhelimessa raatasin...Nyt on jo kello niin paljon, että jätän sen kirjoittamisen toiseen päivään. Samoin kuvat koirista, nekin laitan myöhemmin.

Nyt ei muuta kuin antoisaa syksyä metsästäjille ja muille muuten vain mukavia syyspäiviä!