Pennut syntyivät 3 n + 2 u

Ennen pentujen syntymää oli tukala olo

Tänään ne ihmeet sitten syntyi.

Yön valvoin Helinän vierellä. Illalla se niin kovasti petas ja haukku, sekä oli levoton, niin menin kaveriksi nukkumaan. Se oli levoton ja rauhaton.
Aamulla sitten alkoi selkeästi avautumisvaiheesta siirtyminen eteenpäin...sikiövesi tuli 3 kertaa ja ehdin jo huolestua välillä, kun sieltä emättimen suulta oli nestekupla tulossa, mutta Helinä söi sen rikki, ja sen jälkeen oli varsin tuskainen. Sattumusten onni oli myötä, ja Hetan eläinlääkäri oli ohiajomatkalla. Hän kävi tunnustelemassa, ettei ole pentua juuttunut synnytyskanavaan, eikä ollut.
Siitä tunnin sisään syntyi eka pentu. Narttupentu. Vajaa pari tuntia ensimmäisen syntymän jälkeen syntyi toinen, joka olikin sitten erikoisennäköinen paketti. Istukka oli sen ympärillä kummallisesti, sikiökalvot oli niin vahvat, että jouduin saksilla aukomaan. Kalvojen sisällä oli ruskeaa jotain eritettä. Pentu eli, mutta sillä oli kitalakihalkio ja epämuodostuma päässä. Voi raukka, ja se oli elossa. Jouduin tekemään elämäni kovimman teon ja nopealla tahdilla. Minun piti itse lopettaa pentu, jotta se ei joutuisi kärsimään yhtään enempää. Hui, jää kamalan muistona mieleen. Mutta toisaalta olen ylpeä itsestäni, että en jäänyt askartelemaan kärsimysten kanssa, vaan pystyin siihen, mihin pitääkin, kun tarvetta oikeasti ilmenee.
Kun olin hautaamassa tätä raukkasta, oli Helinä pyöräyttänyt kaks tyttöä sillä aikaa. Aivan kuin tämä sairas olis ollut edessä muille tulijoille. Sitten koitti parin tunnin lepo, ja kaks poikaa tuli vauhdilla maailmaan.

Pentue oli ihmeen tasainen, painoa kaikilla 220-240 g, tytöt olivat isompia. Ei kannuksia kellään, eikä valkoista yhtään missään, kenelläkään.

Nyt voimme huokaista helpotuksesta ja odottaa pentujen kasvamista.
Syvä hiljaisuus, vain ajoittaista ininää kuuluu laatikosta. Helinäkin on rauhallinen, mutta ajoittain kuitenki vielä läähättelee, ja pieni epäilys siitä, että aamulla olisi yksi pentu tullut lisää, hiipii mieleen...ei olisi ensimmäinen kerta.

Mutta ihania tapahtumia ja unelmia on toteutunut <3!