Nyt on sitten näyttelykausi avattu. Pellossa järjestettiin eilen ryhmänäyttely, johon osallistuimme sanottaisko jopa sankoin joukoin. Oli monta "meikäläistä" kehissä.
Keli oli vallan mainio, ihana aurinkoinen, aivan pari astetta pakkasta. Siis täydellinen talvinäyttelysää.
Alla muutama tunnelmakuva meidän tytöistä ja kuvien alla sitten arvostelut.
 |
| Luppoaika Sapuneito, Helmi PEN 2, KP |
 |
| Luppoaika Parviämmä, Viima PEN 1, KP, ROP-pentu |
 |
| Viima pääsi tuomarin suosioon. Tuomarina oli Pekka Teini |
 |
| FI MVA Helinä VAL ERI |
 |
| Tähtitytö Helmi ja Viima |
 |
| Helinän siskopuoli Luppoaika Lyyti |
Aloitetaan ikäjärjestyksessä, eli Heliän arvostelulla. "4 v keskikokoa hieman kookkaampi. Nartulle sopivat mittasuhteet, hyvä runko, raajat ja kulmaukset. Melko hyvä häntä, erinomainen karvapeite, liikkuu hieman kapeasti, mutta yhdensuuntaisesti. Esiintyy ja esitetään kauniisti. Selkälinjassa pehmeyttä liikkeessä tänään. Tuomari Mari Lackman, VAL ERI." Loppusanoiksi, että miehille mallia, miten koira esitetään. Handleri oli siis 10 v.
Sitten Helmin arvostelu: "Keskikokoinen, mittasuhteiltaan hyvä narttupentu. Vielä kapeapiirteinen pää, tummat silmät, kevyt kuono-osa. Jaloissa hyvä pituus, rungossa hyvät mittasuhteet. Vielä kapea rintakehä ja löysät kyynärpäät. Hyvät kulmaukset takana, hyvä häntä, miellyttävä käytös" Tuomari Pekka Teini, PEN 2, KP.
Ja Viiman arvostelu: "väri ruskeanpunainen hienolla värivaihtelulla. Sievä sukupuolileima. Kaunis pää, hieno pigmentti, tummat silmät. Hieno ylälinja ja ryhti jo kunnossa. Vahvat raajat. Erittäin laadukas pentuturkki. Miellyttävä reipas käytös." Tuomari Pekka Teini, PEN 1, KP, ROP-pentu.
*******
Pekka Teini antoi vaikutelman, että olisi kovastikkin Viimaan ihastunut. Oli kauniina pitänyt ;) Mutta sehän ei meitä haittaa toki ollenkaan, että on tehny vaikutuksen.
Lyyti oli myös ilmoitettu junnuoluokkaan, mutta Lyyti vaatii kyllä vielä harjoitusta. Kyllä kehässä pitää pystyä juoksemaan omilla jaloilla ja seisomaankin.
Näistä meillä kasvaneista pennuista voin olla kyllä täydestä sydämestä onnellinen ja ylpeä. Olen sanattoman onnellinen siitä, että niillä pää kestää olla ihmisten ilmoilla, vieraassa paikassa. Ne eivät masennu, vaan jaksavat olla tuntikausia reippaita ja iloisia. Ihmisiä puhuttelevia ja touhukkaita. Vaikka nämä nassikat on vielä alle 9 kk, niin silti niissä on kisakestävyyttä selkeästi enemmän, kuin äitissään. Helinä on maalta ja tietysti kuljettelemisen puuttassakin on hieman huono kisainto. Sitä ei kestä kuljetella päivää mukana näyttelypaikalla. Se on tyyliin autosta ulos --> kehään --> autoon takaisin. Ja se väsyy jo siinä. Mutta nämä pikku murmelit eivät olleet moksiskaan, vaikka tunteja hengasivat kehän reunoilla. Aivan huippu nappuloita! Olen niin ylpeä!
Ja kyllä eilinen kaikkine "jälkipyykkeineen" oli aivan huikea päivä. En ikinä kuvitellut törmääväni moiseen pyykkiin, mutta niin vain tapahtui. Olen todella kiitollinen Helmin ja Viiman taustajoukoille, siitä että toitte koiranne esille. Jatketaan tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommenttisi tähän