 |
| Timo |
 |
| Pekka |
 |
| Inkeri |
 |
| Orvokki yllä ja alla |
 |
| Inkeri ja Otto |
Onhan ne tasasia ja yllättävänkin rauhallisia lapsosia. Minä jotenkin muistelisin pystykorvan pentujen olleen vähän aktiivisempia. Ehkä ne oli. Tai sitten vuodenajalla oli merkitystä. Ne synty juuri valosimpaan aikaan. Yöt oli yhtä valoa ja päivät vielä enemmän. Jotenki muistaisin istuneeni niitten kanssa yöllä aina tunnin kans olkkarin lattialla, ku oli hullun tunti villeimmillään. Ja se oli sitä vauhtia ja vaaratilanteita. Mutta nämä...
On kohta jo sisäsiistejä. Osaavat jotkut jopa tahtoa oven takana ulos pissalle. Tahottaessa kuitenki juostaan hirmu kyytiä ovesta pihalle ja pissalle ja kakalle. Yöllä herätään kerran. Tai ainaki minun olkkarivuorolla viime yönä herättiin vain kerran ja käytiin pissalla. Ulkona pennut raapas maitohuikat ja tuli sisälle nukkumaan. Herätys oli kellon soittoon puoli 8. Aivan ihmeellistä. Hämmästyttävää!
Pentujen luonteissa ei ole edelleenkään mitään merkittäviä eroja ilmaantunut. Kaikki aika lailla samankaltaisia. Iloisia, reippaita. Hännät heiluu ja vispaa vinhasti. Syliin halutaan. Ja selällään on kiva kölliä. Hirmuista ihmisten syömistä ei ole havaittavissa. Ei ne järsi ihan hillittömästi, toki vähän, mutta ei ole kädet punasilla pilkuilla, eikä mustelmilla. Aivan ihania lapsia, aivan ihania!
Mutta...mulla pitäis alkaa päättämään, kumpi tytöistä on se, joka meille jää. Enkä minä tiiä. Tunteet sanoo Inkeri, mutta järki puolestaan Orvokki. Nyt pitäis varmaankin mennä sen järjen mukaan, mutta ko Inkeli on niin ihana! Se on semmonen mussukka-pussukka. Vähän vanttera söpöläinen. No, toisaalta, mulla on aikaa vielä kaksi viikkoa pohtia asiaa.
Pieta täytti tänään 3 vuotta. Minä edelleen sitä vuolaasti ylistän. Sen luonto on aivan kultaa. Ja se on niin älykäs. Sillä on luontainen arkijärki ja älli kyllä sisäänrakennettuna kovalevylle. Aivan huippu!
Siinä on sitä jotain, jota en olettanut koirissa edes olevan.
No sitten tämä Helsinki kuvio. Näyttely siis. Helinällä on lupaavasti karvat irti, juuh! Vattan alus karvaton, valeraskaus ja täysvalmius hoitaa Pietan pentuja, JOS Pietalle olis vaikka käyny jotain. Milla on kerinnyt kasvattaa sopivasti karvoja, mutta tuo pää...hmmm....en tiiä, minkä sille tekis...olen pölvästi menny ja ajellu syssyllä siitä karvat pois ja nythän siinä on sitten sellainen iloinen luonnonkihara pehko, just juu! Semmosella hattaralla on hyvä lähtiä sitten Helsinkiin isoihin kehiin hipsimään. Trimmaaja ei ollutkaan käytettävissä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ja nyt on vähän niinku uupelo sitten tästä osaajasta. Mulla ei välttämättä älli riitä siihen hommaan. Täytyy vielä Kolariin soittaa ja kysyä ja jos ei onnistu, niin häätyy vain alkaa itte uskottelemaan itelleen, että kyllä se siitä suttaantuu, ku ei kauheasti oota suuria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommenttisi tähän