Kennel LUPPOAIKA: Pellon pentunäyttely 28.11.2014

No nyt tervehdys pitkästä pitkästä aikaa...

On ollut vähän taas säätöä työrintamalla ja siihen liittyvää monenmoista puuhaa. Kerronpa tässä niistä säädöistä parilla (koskapa se mulla pariin sanaan jää) sanalla. Se on tuo sisäilmaongelma työmaalla. Siitä ei nyt pääse mihinkään. Tuntuu olevan henki se, että yritetään peittää silmät ja todeta, ettei sitä ole. Sanoivatpa tutkimustulokset mitä tahansa. Vaikka rahaa ei ole, se ei oikeuta rikkomaan lakia. Ja meidän taustalla on laki, joka suojaa meitä työssämme. Pitäisi suojata. Minä nyt olen taas sairastunut sykliseen neutropeniaani, kiitos tehydstä työstä taas rasahti "pankkitililleni". Voi luoja, ja minä luulin jo päässeeni kuiville, mutta ehei. Ehdin olla 6 viikkoa ns.remontoiduissa puhtaissa tiloissa, kunnes kaikki taas alkoi...no, nyt ollaan taas tyhjän päällä, ei tietoa siitä, mihin tämä kaikki minut viekään...onneksi elämässä on sulostuttajia, koiria.

Pentunäyttelyssä siis oltiin eilen.

Siellä oli tytöt pienoiset. Kaikki olivat kauniita, punaisia ja reippaita. Helmi selvästi taas Annin tunnisti. Oi niitä. Ja nyt näin myös Helmin loppuperheen ja kyllä ovat onnenkoiria kaikki...pieniä hoitajia ja ihmisiä on koirien rinnalla kasvamassa. Oli aivan ihanaa tavata taas kaikki nämä ihmiset, on niin kiva, kun on yhteinen asia meillä kaikilla, koirat.

Pennut olivat siis reippaita hallissa olijoita. Kehässä kevyttä jännitettä, mutta so what...muistanpa Helinän ensimmäisen näyttelyn, ja äitinsä Linan ensimmäisen näyttelyn, vaikkakin ulkokehässä...masennus iski ja hännät laski...se oli todella epätoivoista touhua. Nyt on jo noista ajoista kasvettu ja kehässä jaksetaan pitää häntääkin ylhäällä. Useimmiten. Siispä näillä pikkuneideillä ei ole mitään hätää, sillä ne selviyty halliolosuhteista noin upeasti. Kaikki!

Tulokset meni näin: Ruska (Höyheneukko) PEK 1, KP, Viima (Parviämmä) PEK 2 ja Helmi (Sapuneito) PEK 3. Parikilpailuun osallistui vielä Ruska ja Viima, ja olikin hieno osallistuminen. Nimittäin napsahti BIS 1-sijoitus. Mukana oli 8 paritsaa ja nämä voitti. Olivat vielä ainoat metsästyskoirat. Marianne handlasi tytöt voittoon, kiitos siitä!

Eilen sitä ääneenkin taisin pohtia, että mitenkä se Helinän ura on mennyt...silloin nuorena, noin vuojen parin iässä Helinän näyttelysaldo oli semmoinen, että reilun vuoden iässä tuli H. Se oli eka kerta...sitten on vähän taso parantunut, mutta ei se aina mene ku Strömsössä. Ja nyt kun katon noita nuorisokuvia, niin en yhtään ihmettele, se on ollut täysin keskenkasvuinen hömppäle. Nyt neljän iässä on vähän semmoista kypsyyttä kehossa ja päässä ja koko rungossa. Eli tarinan opetus on se, että koskaan ei pidä antaa periksi. Ja eka kerta ei ole koko totuus. Ja olen enemmän kuin oikeasti tosi tyytyväinen, ettei mitään hirmu menestystä eilen tullut. Ei meillä broilereita kasvateta. Se ei haittaa, vaikka menestys antaa odottaa itseään. Muistan Oton samaisessa pentunäyttelyssä. Se oli kyllä PEK 1, mutta ei saanut KP:tä, eikä muita uroksia tainnut olla. Narttupentu sai KP:n ja oli ROP ja VSP:tä saanut kukaan. Ja myöhemmin Otolla on mennyt hyvin, kunnes hampaan alkoi kiertelemään suussa. Tuli Sertit ja sen semmoset, vaikka oli kesken kehityksenkin.

No sitten pentusuunnitelmia, tai unelmia niistä. Pieta kävi silmä- ja polvitarkissa samalla Pellon reissulla. Se sai täydet pisteet yhteistyökyvystä, se nimittäin seisoa napitti paikallaan ja antoi kahden tohtorin tutkia silmänsä. Ja olivat terveet. Samoin polvet. Jihuu!!! Eli askeleen lähempänä porokoirapentu-unelmaa...Jännää...

Alla pari kuvaa eiliseltä. Ja Anni teki mulle päivitetyn version kansikuvasta. Se näppärästi värkkäsi tuollaisen version lisäkuvineen, ja minä vain äimistelin....harvoin mulle kotioloissa noin käy, etten osaa tietsikkaa käyttää...mutta nyt kävi.