lauantai 28. kesäkuuta 2014

Pörriäinen pääsi pistämään

Pääsi ampiainen tai muu pörriäinen pistämään ja naama vähän turposi

Kohta pää ku bulldogilla


Neidit leikkii uudella tuliaisella


Keltsi

tummanvihreä = ruskea

pikkukoululainen

keltsi






Karvaton, luihuinen ja jo lähes normaali kasvoinen Helinä
Tänään kävi niin köpelösti, että Helinää pääsi joku pörriäinen pistämään johonki suun lähistölle. Yhtäkkiä sillä turposi silmäluomet, kuono ja leuanalunen. Annoin hopusti sille Hydrokortisonia 50 mg, sitten soitin eläinlääkärille, annettiin kortisonia pariin otteeseen ja illan päälle vähän Heinixiä heitin sekaan, niin johan alkoi turovutus laskea. Saa nähä, pörrääkö koira ens yön, minä ainaki kortisonin vaikutuksesta olen aika virkeä. Niin ja olihan Hempulla suussa toisenkin kerran jokin pistävä mehiläinen, mutta sain onneksi pois sen, ennenku tuli lisävahinkoa. 
Tyttöpennun katsoja kävi tänään ja varmasti oli näky aika karmiva, kun naama oli kuin mikäkin monsterikoiran naama. Ei oikein tyttömäinen ollut ensinkään Hemppuriepu. Yritti se olla iloinen ja ystävällinen, mutta kyllä se vähän matalapaineessa oli. 
Pietan ja Oton kans käytiin pyörälenkillä. Molemmat laukko irti, mentiin päätien ylikin ihan mallikkaasti, sama takaisin päin. Hyvin saa juoksutettua tämän paritsan tuolla tavoin. 

Ja jälleen tämänkin pennun ottajan käynnin jälkeen voi sanoa, että takuulla hyvään paikkaan menee pentu. Kun pentu pääsee tuollaiseen uuteen kotiin, se lämmittää mieltä niin kovasti, että uskon ettei pennuista luopuminen tee yhtään niin kipeää, kun tietää, että sitä pidetään ja kohdellaan hyvin ja ne saavat hyvät, erinomaiset kodit. Mutta vielä ei ole luovutuksen aika, vaan me saadaan nauttia vielä koko pikku riiviöiden laumasta vielä monta, monta päivää. Ne vain on niin syötävän ihania, reippaita pieniä...eikä haittaa, vaikka yöllä joutuu heräämään montakin ketaa niiden takia. On niin kiva, kun sieltä marssii vastaan rivi iloisia pentuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän kommenttisi tähän

Luppoajan taustalla

Kotisivujen vaihtoehdoksi valittiinkin blogisivu Kennel Luppoajan ajankohtaisiin, koiramaisiin asioihin. Sana Luppoaika tarkoittaa seuraavaa:Luppo on puissa partamaisena kasvava jäkälä eli naava. Luppoa esiintyy hyvin yleisenä Lapissa kasvavissa puissa, joten se on talvella tärkeä ravinnon lähde poroille. Substantiivi luppo on merkinnyt Pohjois-Suomen murteissa joutenoloa. Esim. porot seisoskelivat kujalla luppoa nopostellen. Luppoajalla on tarkoitettu jouto-, työtöntä aikaa, joutilaisuutta. Esim. Täällä majaili luppoaikaa viettävää kaukopartioväkeä. Luppoilla –verbi puolestaan on tarkoittanut kuljeksia, maleksia joutilaana, työtä hakien t. odotellen. Lähde: Nykysuomen sanakirja 2, WSOY 1988. Meille nimi Luppoaika on siis jonkinlaista joutoajan täytettä, joutavanpäiväistä hommaa. Kuten koirahommat yleensä on.