sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Juoksuaikoja ja ruusukkeita

Helinän MVA-ruusuke



Ihmeellistä ja kummallista, Pihkalla on juoksu. Se on sikäli ihmeellistä, että tämä on sattunu kerran aikasemmin. Ilmeisesti tuo kilpirauhaslääkitys on vaikuttanut mm.tällä tavalla. Onhan se toinen vaikutus toki ollut nähtävissä jo jonkin aikaa. Se on niin paljon virkumpi tyttö nykyste. Toki just nyt, kun on juoksu, niin on aika flegmaattinen. Katsotaan palaako virkeys, kun juoksu loppuu.
Sen lisäksi, että Pihkalla on juoksu, on juoksu myös Pietalla. Jo toinen, ja ikää ei vielä ihan ensimmäistä vuotta. Nyt ootellaan jännässä, tuleeko myös Helinälle juoksu...jos tulee, niin astutus on edessä...jännittävää!
Otto poika
Pihka ja yksi silmä
Öystein
Otto ja Pieta rysyää jäällä

Luppoajan taustalla

Kotisivujen vaihtoehdoksi valittiinkin blogisivu Kennel Luppoajan ajankohtaisiin, koiramaisiin asioihin. Sana Luppoaika tarkoittaa seuraavaa:Luppo on puissa partamaisena kasvava jäkälä eli naava. Luppoa esiintyy hyvin yleisenä Lapissa kasvavissa puissa, joten se on talvella tärkeä ravinnon lähde poroille. Substantiivi luppo on merkinnyt Pohjois-Suomen murteissa joutenoloa. Esim. porot seisoskelivat kujalla luppoa nopostellen. Luppoajalla on tarkoitettu jouto-, työtöntä aikaa, joutilaisuutta. Esim. Täällä majaili luppoaikaa viettävää kaukopartioväkeä. Luppoilla –verbi puolestaan on tarkoittanut kuljeksia, maleksia joutilaana, työtä hakien t. odotellen. Lähde: Nykysuomen sanakirja 2, WSOY 1988. Meille nimi Luppoaika on siis jonkinlaista joutoajan täytettä, joutavanpäiväistä hommaa. Kuten koirahommat yleensä on.