sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Uutisia

8.12.2015
Tuloksia Helsinki viikonlopulta:
Vidjoels Michelle Pfeiffer ROP-VET HeVW-15 ja VSP-VET VV-15
FI MVA Helinä VAL EH 1 lauantailta ja sunnuntailta.

22.11.2015
Pistetäänpäs vähän uutisiakin tähän. Helinän pennuista kaksi on käynyt Pevisa-tarkeissa.

Viiman polvet 18.9.2015 0/0 (Parviämmä)
Helmi kävi 21.11.2015 polvet 0/0 ja silmät ok (Sapuneito). Helmillä Savukoskella saavutettu 24.10.2015 AVO 1, 76 pisteellä. Nyt siis VOI -luokassa jatkossa kilpailee hän.

Tästä linkistä pääsee suoraan näkemään Koiranetin Luppoaikaisten pystykorvien tietojen päivittymistä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoirat.aspx?Uusi=1&R=49&Nimi=Luppoaika&Kotimaiset=0

Pennut on nimetty ja rekisteröity

Pennut on nyt rekisteröity. Löytyvät jo kennelliiton tietokannasta ja Orvokki on omistajankin saanut nettiin...on se sukkelaa homma.

Tiistaina käytiin eläinlääkärillä saamassa mikrosirut ja taristukset. Kaikki oli kunnossa ja olivat niin reippaita lapsia, että ihan ilostuttaa. Siellä ne temmelsi ja (pissaili lattialle) ja lopulta alkoivat nukkumaan.

Nimet menee nyt sitten näin:
Orvokki = Luppoaika Hento Kuiskaus
Inkeri = Luppoaika Pohjantuuli
Pekka = Luppoaika Peto on Irti
Timo = Luppoaika Sokka Irti

Nimet meni ehotusten pohjalta esikarsintaan, johon koko perhe sai vaikuttaa, ja sen jälkeen pistettiin arpoen. Pohjantuuli oli ainut, joka oli päätetty jo valmiiksi ja arpa ei kohdistunut siihen, mutta muut nimet arvottiin.

Kohta lähdetään pentuja ajeluttamaan mökillä mutka, sitten iltapäivällä lähtee tytöt käymään mutkan Inkerin uudessa kotona tutustumassa etukäteen tulevaan kotiin.

Me ollaan harjoiteltu monenmoisia hommia. Putkessa römyämistä, pulkalla ajoa, vesiastioissa rymyämistä, pöydällä tutkimista ja vähäs mitäkin. 

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Pietan pennut 5 viikkoa

Timo

Pekka

Inkeri

Orvokki yllä ja alla


Inkeri ja Otto

Niin ne on jo viijen viikon ikään päässeet nämäki pentuset.

Onhan ne tasasia ja yllättävänkin rauhallisia lapsosia. Minä jotenkin muistelisin pystykorvan pentujen olleen vähän aktiivisempia. Ehkä ne oli. Tai sitten vuodenajalla oli merkitystä. Ne synty juuri valosimpaan aikaan. Yöt oli yhtä valoa ja päivät vielä enemmän. Jotenki muistaisin istuneeni niitten kanssa yöllä aina tunnin kans olkkarin lattialla, ku oli hullun tunti villeimmillään. Ja se oli sitä vauhtia ja vaaratilanteita. Mutta nämä...

On kohta jo sisäsiistejä. Osaavat jotkut jopa tahtoa oven takana ulos pissalle. Tahottaessa kuitenki juostaan hirmu kyytiä ovesta pihalle ja pissalle ja kakalle. Yöllä herätään kerran. Tai ainaki minun olkkarivuorolla viime yönä herättiin vain kerran ja käytiin pissalla. Ulkona pennut raapas maitohuikat ja tuli sisälle nukkumaan. Herätys oli kellon soittoon puoli 8. Aivan ihmeellistä. Hämmästyttävää!

Pentujen luonteissa ei ole edelleenkään mitään merkittäviä eroja ilmaantunut. Kaikki aika lailla samankaltaisia. Iloisia, reippaita. Hännät heiluu ja vispaa vinhasti. Syliin halutaan. Ja selällään on kiva kölliä. Hirmuista ihmisten syömistä ei ole havaittavissa. Ei ne järsi ihan hillittömästi, toki vähän, mutta ei ole kädet punasilla pilkuilla, eikä mustelmilla. Aivan ihania lapsia, aivan ihania!

Mutta...mulla pitäis alkaa päättämään, kumpi tytöistä on se, joka meille jää. Enkä minä tiiä. Tunteet sanoo Inkeri, mutta järki puolestaan Orvokki. Nyt pitäis varmaankin mennä sen järjen mukaan, mutta ko Inkeli on niin ihana! Se on semmonen mussukka-pussukka. Vähän vanttera söpöläinen. No, toisaalta, mulla on aikaa vielä kaksi viikkoa pohtia asiaa.

Pieta täytti tänään 3 vuotta. Minä edelleen sitä vuolaasti ylistän. Sen luonto on aivan kultaa. Ja se on niin älykäs. Sillä on luontainen arkijärki ja älli kyllä sisäänrakennettuna kovalevylle. Aivan huippu!
Siinä on sitä jotain, jota en olettanut koirissa edes olevan.

No sitten tämä Helsinki kuvio. Näyttely siis. Helinällä on lupaavasti karvat irti, juuh! Vattan alus karvaton, valeraskaus ja täysvalmius hoitaa Pietan pentuja, JOS Pietalle olis vaikka käyny jotain. Milla on kerinnyt kasvattaa sopivasti karvoja, mutta tuo pää...hmmm....en tiiä, minkä sille tekis...olen pölvästi menny ja ajellu syssyllä siitä karvat pois ja nythän siinä on sitten sellainen iloinen luonnonkihara pehko, just juu! Semmosella hattaralla on hyvä lähtiä sitten Helsinkiin isoihin kehiin hipsimään. Trimmaaja ei ollutkaan käytettävissä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ja nyt on vähän niinku uupelo sitten tästä osaajasta. Mulla ei välttämättä älli riitä siihen hommaan. Täytyy vielä Kolariin soittaa ja kysyä ja jos ei onnistu, niin häätyy vain alkaa itte uskottelemaan itelleen, että kyllä se siitä suttaantuu, ku ei kauheasti oota suuria.

Luppoajan taustalla

Kotisivujen vaihtoehdoksi valittiinkin blogisivu Kennel Luppoajan ajankohtaisiin, koiramaisiin asioihin. Sana Luppoaika tarkoittaa seuraavaa:Luppo on puissa partamaisena kasvava jäkälä eli naava. Luppoa esiintyy hyvin yleisenä Lapissa kasvavissa puissa, joten se on talvella tärkeä ravinnon lähde poroille. Substantiivi luppo on merkinnyt Pohjois-Suomen murteissa joutenoloa. Esim. porot seisoskelivat kujalla luppoa nopostellen. Luppoajalla on tarkoitettu jouto-, työtöntä aikaa, joutilaisuutta. Esim. Täällä majaili luppoaikaa viettävää kaukopartioväkeä. Luppoilla –verbi puolestaan on tarkoittanut kuljeksia, maleksia joutilaana, työtä hakien t. odotellen. Lähde: Nykysuomen sanakirja 2, WSOY 1988. Meille nimi Luppoaika on siis jonkinlaista joutoajan täytettä, joutavanpäiväistä hommaa. Kuten koirahommat yleensä on.