Päivän pörriäisiä

Tänään vain kuvia, ei sen kummempia sanoja!

Osa pennuista jo lähtenyt uusiin koteihin

Ukko Sisukas leikkii mökin terassilla käpyleikkiä

Ukko ja Helmi pelaavat mökillä

Ukko ja Helmi

Helinä nukkuu pentujen asunnon katolla

Luppoaika Sapuneito elikkäs Helmi mökin kalliokivillä

Ukko Sisukas

Tiistaina nämä lapset olivat sitten luovutusiässä, eli 7 viikon iässä. Heti aamupäivästä lähti Parivämmä ja iltapäivällä Äijä Sisukas. Molemmat olivat olleet ihan suhteellisen reippaita, ja Parviämmä vielä todella todella reipas neiti. Ei ollut ujostuttanut mikään. Keskiviikkona lähti sitten Höyheneukko, eikäpä ole tainnut tuokaan kovin uutta maailmaa ihmetellä. 

Meillä onki sitten ilo irronnut, ku ollaan jääty kahden pennun kans. On otettu niitä autoilemaan jo moneen kertaan. On käyty vanhan tullin rannassa kattomassa virtaavaa vettä, Oloksella asfalttipihalla tallustelemassa ja mökillä uimassa. Meillä on vielä vesi korkealla, ja siitä johtuen hiekka, joka viime talvena sinne on ajettu on vielä veden alla yhtä pientä, noin neliön alaa lukuun ottamatta. Kannoin pennut siihen näkyvälle hiekalle. Siinä ne tallustelivat vähän, vesi huuhtoi varpaita. Sitten Helmi tutki, että jovain täältä joutaa pois. Se lähti kävelemään kohti rantaa, kaulaa myöten kurpoi, eikä tuntunu missään. Ukko sitten arveli, että hän ei tohi mennä. Seki käveli kaulaa myöten, mutta palas sitten takasin. Kannoin sen sitten. Ja oli taas ilo ylimmillään! Helmi on täysin oman tien kulkija. Se meni eilen rohkeasti kattopeltien päälle kävelemään. Ei sille mikään aiheuta jännitystä. Pois lähtiessä laitettiin koirat eri autoihin, minä otin Helmin henkilöauton etupenkille, se nukahti saman tien. Ukko taas matkusti Hiacessa, ja oli hereillä kotipihalla. Mainittakoon, että matkahan ei toki ole pitkä, ei edes 5 kilometriä. 

Mutta aivan kertakaikkiaan mainiot penskat, minä niin tykkään näistä. Ja nyt kun on tosiaan kaks, niin niiden kanssa uskaltaa lähtiä ulkoilemaanki, ei lopu vielä ainakaan paimennuskyky iteltä. 

Ikävähän näitä tulee. Ja ikävä on niitäki, jotka on lähtenyt, mutta luonnollisesti sellainen, joka on pisimpään, tulee vähän aina tärkeämmäksi, koska huomio jakaantuu enään vain pienemmälle määrälle pentuja. Ihania pieniä pikinokkia nämä ovat, voi että minä niin tykkään!

Punainen Parviämmä osaa uida

Hih, pakko tässä välissä jo päivittää tämmöinen uutinen. Niin siinä kävi, että viimeinki joku molskahti altaaseen. Se oli punainen, niinku arvata saattaa...sehän on tuossa ollu hollilla koko ajan. Ja tänään se sitten tipahti. Oikein uimalla se ui ja osasiki, aivan metrin mittanen rata oli. Ja osasi uija. Sen jälkeen sotki ittensä hiekkaan lahjakkaasti. Siitä seuraski sitten suihkuun lähtö. Kiltisti seiso suihkun lattialla ja sieti lämpöisen vesisuihkun. Sitten kuivaus ja hullun tunti päälle. Kova mimmi!

Huh hellettä!

Sapuneito ja Höyheneukko

Sapuneito

Helinä ja Pieta seuraa tarkkaan edellä menevää hajua..

Sapuneito

Ukko Sisukas

Hippa höppänä

Hellesää jatkuu, ei haittaa kuhan vaan pörriäiset pysyis poissa. 

Aamulla Parviämmä taas kuuhaili omiaan. Se meni kankaiseen agilityputkeen, jonka päässä on vielä liehuva muutama metriä kangasta, ikäänkuin pussimaisesti. Se tyttö marssi sukkana läpi, kun toisesta päästä nostin sen verran, että näki minut. Sitä ei hermostuta mikään homma. Sitten päivän päälle vaihoin veen "uimapulkkaan" ja sinnehän se hän taas änkesi sujuvasti. Pitää sitten vielä illemmalla käyttää muitakin vedessä, erilaisia alustoja kokeilemassa. Ja muutkin täytyy pussittaa ja putkittaa. 

Aamun harjoituksiin kuului myös eläinlääkärin pöydällä seisominen. Eli pentu kerrallaan pöydälle. Pientä syynäystä ja puunausta siinä pöydällä seistessä. Välipalana nappulaa, jotta mielenkiinto pysyi ja varsinki mieli pysyi positiivisena. Hyvin sujui kaikilta. Oman kokemuksen mukaan se aina tuo pystykorvan pöydällä tutkiminen mene niinku Strömsössä, niin jospa näille se olisi askeleen verran helpompaa. Siihen pyritään. 

Iltarallit väsyttää

Parviämmä

Sapuneito

Höyheneukko ja Äijä Sisukas

Äijä Sisukas

Äijä Sisukas ja Parviämmä

Parviämmä

Äijä Sisukas

Äiti kiusaa

Äijä Sisukas

Sapuneito, hieman epäselvä kuva

Äiti Helinä johtaa harhaan lapsosia

Sapuneito ja joku, jota en nyt heti tunnista

Äijä Sisukas

Parviämmä

Parviämmä

Höyheneukko

Äijä Sisukas

Ukko Sisukas

Anni ja Aramara Molly Malone

Sapuneito kiipeilee Oton päälle ihan hipihiljaa

Sapuneito ja Otto

Eilen ollaan sitten ulkoiltu oikein urakalla. Moneen otteeseen käytiin rallia kurvaamassa pihalla. Ja aina näitten väleissä pennut nukku pitkään ja hartaasti, ku härskit sillit. Jopa sitten illaksi suunniteltu viimeinen lähtö väsytti nappulat siinä määrin, että eipä herättykkään ennen puoli seiskaa, ha haa! 

Tänään on ulkoiltu myös sakilla. Hauskaa, ku väki juoksee mahanalus jalkoja täynnä, ja kaikki samaan kuoppaan kompastuu ja kerien volttaa. Hauskat, ku jalat on nurmikon mittaset ja vauhti on varsin kova. Tänään oli tukala sää, ja iltapäivällä jyrisi ukkonen oikein kunnolla. Vaan eipä meijän pennut heränneet, vaikka ikkunat oli auki. Eipä pelottanu, ei. 

Isojen tyttöjen häkkii on löydetty myöskin reitti. Verkon läpi. Siellä onki hyviä isoja ja syviä kuoppia, joihin voi hävitä. Aivan ku mustaan aukkoon. Ja piha-aidastaki toki se kolonen löytyy, josta äkkiä pääsee livahtamaan karkuun. 

Keltainan ja Vihreä on kovasti triivastuneet Ottoon. Tänään Oton makoillessa pöydän alla kiipesi Helmi-Keltainen sen päälle varovasti. Ehin ottaa kameran ja räpätä muutaman epätarkan kuvanki, ennenku ote lipes ja maa kutsui. Ja Vihreä-Äijä aina hakeutuu Oton viereen, se on semmoinen WannaBeRottweiler.

Kennelliitossa on nykyään toiminta niin sukkelaa, että oikein jassoota ehi sanomaan. Paperit rapsahti jo postiloodaan tänään. Taittelin ne tietysti hieman vinoon sinne pussukkaan, mihin ne kuuluu laittaa. Olispa ne niinku ruottissa, sais olla A4 kokosesti taiteltu, ei tarttis pelätä vinoja taitoksia.

Tässä pitää varmaan alkaa laittelemaan pikkuhiljaa noita pentujen kamoja ja papereita kasaan ja nippuun, kun se lähtö lähenee päivä päivältä. Ikävä tulee, mutta minä niin luotan siihen, että pennuille tulee hyvät uudet kodit ja elämät.
Tänään oli ratsastusleirin päätöskisat Konijänkällä. Niitä piti ängetä kattomaan. Hienoja poneja ja tyttöjä ylpeinä ja jännittyneinä esittivät kouluohjelmansa. Nyt on murhe puserossa, kun leiri loppu ja olisi sen halunnut vain jatkuvan ja jatkuvan. 

Luppoaika II pentue rekisteröity

Luppoaika Sapuneito

Luppoaika Sapuneito

Luppoaika Äijä Sisukas (vihreä)

Luppoaika Parviämmä (punainen)

Luppoaika Sapuneito

Luppoaika Parviämmä

Siellä ne nyt ovat, rekisteröitynä. Meidän vauvat. Linkki löytyy tästä Luppoaika II pentue. Siinä on Parviämmä ja sisarukse, sievässä rivissä. 

Nyt vain ootellaan, että paperit ehtii tulla, että olisivat valmiina kaikille pennunhakijoille. Kohta ne sitten lähtee, ikävähän se tulee. Mutta kyllä tämä kuntoa vaatii. Ens yönä päätin, että en kuule niitten heräämistä, siinäkö messukkoot niin paljon, ku haluaa. Minä herään klo 5.30, enkä yhtään aiemmin. Tämä kuitenkin vaatii asujaimiston viritystä iltasella. Katotaan onko aamulla yhtä mustat silmän aluset, ku nyt. Minä se ku aina herään niitä valvomaan, että eivät mitään hulluja tee. En minä niitä ruoki enkä muutakaan yöllä, mutta katton, että kaikki on ok. Nykyään niillä on niin kova kisakunto, että ei aivan puoli tuntia riitä siihen, että vauhti pysähtyis...joukossa vielä meinaa olla sen verran voimaa, että vauhti kyllä kiihtyy aika ralliksi.