Kennelyskä tuliaisena Messukeskuksesta

Niin se kävi, että meillekkin rantautui ekaa kertaa koiranomistajan uralla kennelyskä.

Milla alkoi yskiä yöllä 10 vrk Messarin ensikontaktin jälkeen. Yöllä se alkoi se köhä. Ensin luulin, että kurkussa oli jotain. Kunnes aika äkkiä tajusin, että tämä on SITÄ! Yökki limaa runsaasti.
Muutaman päivän jälkeen alkoi yskimään Otto. Samaa kaavaa noudattaen. Sitten rupesi Pieta yskimään. Sen yskä oli yöllä aika huomiota herättävän kuivaa, laryngiittisen kuuloista yskää. Sitten alkoi viimeisenä (tällä hetkellä ainakin) yskimään Helinä. Joka kuulosti semmoiselta laryngiitin ja hinkuyskän sekoitukselta. Sitä piti käydä kattomassa yölläkin muutamaan kertaan, kun köhi niin tiukkaan.
Pihka ja Orvokki on ainoat, jotka ei ole alkaneet yskimään. Orvokki sai ennen messariin lähtöämme kennelyskärokotteen nenään. Ehkä se nyt suojaa sitä, koska Orvokin sisko, jonka kanssa ehittiin olla kanssakäymisissä ennen oireita, on saanut oireita. Ja rokotteen myöskin nenään viikko sitten. Ei nyt sitten tiedä, että oliko tämä rokotteen vai viruksen seurauksia.

Kuumeita meillä on mitattu ku sairaalan vuodeosastolla aamuisin. Liukuhihnalla. Kahteen kertaan olen huoleni ilmaissut eläinlääkärillekkin, mutta vakuuttunut sitten siitä, että toistaiseksi kaikki on hyvin, ja oireet viruksen aiheuttamia, ei bakteerin.

Nyt tässä karanteenataan oikein urakalla. Harmillista. Olis niin hyvä ikä Orvokkiakin käyttää vaikka missä, mutta eipä tuota viitti viiä tartuttamaan muita koiria. Tuntuu hyvin tarttuvan tämä tauti.

Huomenna se on sitten joulu ja stressiä ei ole.

Ei muuta, kuin hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!

Luppoaika Hento Kuiskaus l. Orvokki 11 vkoa

Orvokki ja Helinä

Luppoaika Hento Kuiskaus (Orvokki 11 vkoa)

Helsinki Winner ja Helsinki Voittaja 2015

Nyt on Helsinkin näyttely takana. Täytyy sanoa, että onnellisia, mutta väsyneitä olemme. Ja kerranki todettakoon jälkeen päin, että kannatti lähteä.

Syksyllä kun ilmoittautumisa laitoin, niin mietin, että onpa höppänää lähtiä noin kauas vain yhen koiran takia, Helinän siis. Sitten innostuin, että no, ilmoitanpa sitten Millankin. Näyttihän se minun silmään jotenki kivalta. Ei muuta, ku ilmoittautumisia menemään ja perjantaina se koitti lupausten lunastus ja reissuun lähtö.

Helinällä tippu lupaavasti karvat valeraskauden myötä, olis halunnu omistaa Pietan pennut, vaan ei onnistunut. Se oli siis ihan huippu kauhean näköinen, mutta kun on maksettu, niin lähteä piti.

Millalle ei saatu trimmaaja, joten itte piti. Ohjeita luettiin, youtubesta katottiin kaikki maholliset setterin trimmausvideot. Ihmisiä haettiin, jotka asiassa vois auttaa ja viimein löydettiin yksi ihana avulias ihminen, joka meille videota lähetti, kuinka homma hoituu. Pään ja niskan tuunasimme näillä ohjeilla. Loput vähän luetunymmärtämisen pohjalta. Hullunlailla katottiin kuvia huippukoirista ja siitä apinoimaan. Eikä se auttanu muu, ku lähtiä reissuun. Kävi miten kävi.

Niinpä sitten lauantai aamuna änkesimme Messukeskuksen ihmeellisen suureen parkkihalliin ja koirinemme yritettiin sieltä ulos ja alas päästä. Jännäähän se oli. Mutta sisällä oli ihan eri rauhallinen fiilis ja tunnelma. Isot kehät, väljyyttä sopivasti. Ensin oli vuorossa Milla.

Sillä oli Tanskalainen tuomari Annetty Bystrup. Arvostelun kirjoitan tähän, jos nyt vähääkään saan siitä selvää: 9 years, feminine. Well angulated body, well proposed head, rounded, well coat mark, and bite, ? low set ears, classy-wool, coat, ? deep of chest, a tail set & carridge, moves in drive, bit open elbows in front moves. VET ERI, VEK 1, VET-ROP. Helsinki Veteran Winner 2015.
Tässä linkki lauantain tuloksiin: https://ilmoittautuminen.kennelliitto.fi/tulospalvelu/frmTuloksetRyhma.aspx?N=9868&R=7

Minä ja Milla VSP-VET, ERI 1, SA, VARASERT, VV-15

Eli isoon kehään päästiin pitkän päivän päätteksi juoksemaan. Jatkoonhan me ei enään päästy, mutta saatiin kuitenkin olla siinä kehässä, mistä on vuosia haaveiltu. Huikea tunne!
Milla oli niin tyynen rauhallinen. Se ei äimistellyt mitään, sille passas kaikki ja jaksoi innostua aina uudelleen. Ja väliajat se otti lukua :)

Helinällä ei mennyt sitten ihan niin putkeen. Arvostelu meni näin: 5 v. Ujosti esiintyvä tyttönen, joka tänään ei parhaassa turksisa. Kevyehkö pää, jossa oikea profiili. Hyvät korvat. KEvyt alaleuka. Kevyehkö runko ja raajarakenne kauttaaltaan. Rodunomaisesti kulmautunut. Liikkuu kovin kapeasti edestä ja takaa. Häntä saisi kiertyä paremmin reidelle. Erinomainen karvanlaatu ja riittävät värivaihtelut.
VAL EH 1. Tuomarina Mari Lackman. Helinällä oli todella semmonen EVVK -asenne. Eli ei ollut ollenkaan Hempun paikka tuo. Mutta käytiin kuitenki, ku ilmoitettiin kerta.

Pitkän päivän jälkeen ajettiin sitten Katajanokkaan hotelliin yöksi. Koirat oli väsyneitä, mutta jakso lähtiä hakemaan iltapalaa Helsingin illasta.

No, sitten uusi aamu ja itsenäisyyspäivä. Toinen näyttelypäivä.

Helinä oli ensin tulessa. Arvostelu tässä: Hieman epävarmasti esiintyvä keskikoinen narttu. Melko hyvämuotoinen pää. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hieman kuroutuva vatsalinja. Hieman kevyt raajaluusto. Hieman alas kiinnittynyt häntä, jota saisi kantaa paremmin. Turkki ei parhaassa vaiheessa, mutta hyvä väritys. Saisi esiintyvä reippaammin ja itsevarmemmin. VAL EH 1, Lehkonen Harri.

Anni ja Helinä Mari Lackmanin arvosteltavana

FI MVA Helinä 

Sitten ajallaan oli Millan huki.
Enään ei handleria jännittäny lainkaan. Eilinen päivä oli vienyt jännitykset mennessään kaikkine tapahtumineen.
Arvostelu meni näin: 9 vuotias, miellyttävä, hyväkuntoinen narttu. Kauniit mittasuhteet. Hyvä nartunpää. Hyvät silmät. Hyvät hampaat ja purenta. Riittävä kaula. Hieman niukka eturinta, muuten hyvä runko. Normaalisti kulmautunut.
Liikkuu hyvällät rytmillä, edestä hieman tikuttaen. Itsevarma käytös. Hyvästä kunnosta onnittelut omistajalle.
VET ERI 1, SA, VARA-SERT ja VET-VSP, Helsinki Veteraani Voittaja 2015 -titteli.
Aivan mielettömän mahtava päivä jälleen. Ja tämän päivän osalta lämmitti luonnollisesti tuo SA. Siellä oli minun mielestäni ainakin hurjan kauniita koiria kaikki. Joka varmaan näkyi myös siinä, että ERIn sai jokainen gordoni. Enkä ihmettele. Taso vaikutti kovalta. Ja että Millakin sulautui siihen tasoon ainakin tulostensa perusteella ihan kohtuullisesti. Kaikki nartut ei saanut SA:ta ja siksipä se erityisesti lämmitti ja ne muut, jotka sai olivat ihan huippuhyviä kaikki.

Tässä linkki sunnuntain uloksiin: https://ilmoittautuminen.kennelliitto.fi/tulospalvelu/frmTuloksetRyhma.aspx?N=9869&R=7

ROP uros C.I.E BALTV-10, VV-15 Misty Lake´s Moonlightshadow ja VSP narttu  HeVw-15, VV-15 Vidjoels Michelle Pfeiffer

ROP uros C.I.E BALTV-10, VV-15 Misty Lake´s Moonlightshadow ja VSP narttu  HeVw-15, VV-15 Vidjoels Michelle Pfeiffer, Tuomari Jetta Tschokkinen

Rop-veteraani oli C.I.E ja Balttian voittaja, eli huonolle ei hävitty. Tuomari arveli, että alkaa mummeli väsähtämään jo sunnuntaina, kun Roppia jaettiin. No, ihan takuulla. Mutta meille riitti ja kelpasi oikein mainiosti se VSP. Päästiin ajamaan kohti pohjoista ajoissa.

Tällä onnentunteella jaksaa taas ottaa kaikki Hoot vastaan, mitä tuomarit tarjoilee :)

Nyt nautitaan näistä tunnelmista ja valmistaudutaan uuteen kauteen joulun odotuksen merkeissä :)

 HeVw-15, VV-15 Vidjoels Michelle PfeifferVidjoels (Milla) palkintoineen Oulussa hotellissa

Uutisia

8.12.2015
Tuloksia Helsinki viikonlopulta:
Vidjoels Michelle Pfeiffer ROP-VET HeVW-15 ja VSP-VET VV-15
FI MVA Helinä VAL EH 1 lauantailta ja sunnuntailta.

22.11.2015
Pistetäänpäs vähän uutisiakin tähän. Helinän pennuista kaksi on käynyt Pevisa-tarkeissa.

Viiman polvet 18.9.2015 0/0 (Parviämmä)
Helmi kävi 21.11.2015 polvet 0/0 ja silmät ok (Sapuneito). Helmillä Savukoskella saavutettu 24.10.2015 AVO 1, 76 pisteellä. Nyt siis VOI -luokassa jatkossa kilpailee hän.

Tästä linkistä pääsee suoraan näkemään Koiranetin Luppoaikaisten pystykorvien tietojen päivittymistä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoirat.aspx?Uusi=1&R=49&Nimi=Luppoaika&Kotimaiset=0

Pennut on nimetty ja rekisteröity

Pennut on nyt rekisteröity. Löytyvät jo kennelliiton tietokannasta ja Orvokki on omistajankin saanut nettiin...on se sukkelaa homma.

Tiistaina käytiin eläinlääkärillä saamassa mikrosirut ja taristukset. Kaikki oli kunnossa ja olivat niin reippaita lapsia, että ihan ilostuttaa. Siellä ne temmelsi ja (pissaili lattialle) ja lopulta alkoivat nukkumaan.

Nimet menee nyt sitten näin:
Orvokki = Luppoaika Hento Kuiskaus
Inkeri = Luppoaika Pohjantuuli
Pekka = Luppoaika Peto on Irti
Timo = Luppoaika Sokka Irti

Nimet meni ehotusten pohjalta esikarsintaan, johon koko perhe sai vaikuttaa, ja sen jälkeen pistettiin arpoen. Pohjantuuli oli ainut, joka oli päätetty jo valmiiksi ja arpa ei kohdistunut siihen, mutta muut nimet arvottiin.

Kohta lähdetään pentuja ajeluttamaan mökillä mutka, sitten iltapäivällä lähtee tytöt käymään mutkan Inkerin uudessa kotona tutustumassa etukäteen tulevaan kotiin.

Me ollaan harjoiteltu monenmoisia hommia. Putkessa römyämistä, pulkalla ajoa, vesiastioissa rymyämistä, pöydällä tutkimista ja vähäs mitäkin. 

Pietan pennut 5 viikkoa

Timo

Pekka

Inkeri

Orvokki yllä ja alla

Inkeri ja Otto

Niin ne on jo viijen viikon ikään päässeet nämäki pentuset.

Onhan ne tasasia ja yllättävänkin rauhallisia lapsosia. Minä jotenkin muistelisin pystykorvan pentujen olleen vähän aktiivisempia. Ehkä ne oli. Tai sitten vuodenajalla oli merkitystä. Ne synty juuri valosimpaan aikaan. Yöt oli yhtä valoa ja päivät vielä enemmän. Jotenki muistaisin istuneeni niitten kanssa yöllä aina tunnin kans olkkarin lattialla, ku oli hullun tunti villeimmillään. Ja se oli sitä vauhtia ja vaaratilanteita. Mutta nämä...

On kohta jo sisäsiistejä. Osaavat jotkut jopa tahtoa oven takana ulos pissalle. Tahottaessa kuitenki juostaan hirmu kyytiä ovesta pihalle ja pissalle ja kakalle. Yöllä herätään kerran. Tai ainaki minun olkkarivuorolla viime yönä herättiin vain kerran ja käytiin pissalla. Ulkona pennut raapas maitohuikat ja tuli sisälle nukkumaan. Herätys oli kellon soittoon puoli 8. Aivan ihmeellistä. Hämmästyttävää!

Pentujen luonteissa ei ole edelleenkään mitään merkittäviä eroja ilmaantunut. Kaikki aika lailla samankaltaisia. Iloisia, reippaita. Hännät heiluu ja vispaa vinhasti. Syliin halutaan. Ja selällään on kiva kölliä. Hirmuista ihmisten syömistä ei ole havaittavissa. Ei ne järsi ihan hillittömästi, toki vähän, mutta ei ole kädet punasilla pilkuilla, eikä mustelmilla. Aivan ihania lapsia, aivan ihania!

Mutta...mulla pitäis alkaa päättämään, kumpi tytöistä on se, joka meille jää. Enkä minä tiiä. Tunteet sanoo Inkeri, mutta järki puolestaan Orvokki. Nyt pitäis varmaankin mennä sen järjen mukaan, mutta ko Inkeli on niin ihana! Se on semmonen mussukka-pussukka. Vähän vanttera söpöläinen. No, toisaalta, mulla on aikaa vielä kaksi viikkoa pohtia asiaa.

Pieta täytti tänään 3 vuotta. Minä edelleen sitä vuolaasti ylistän. Sen luonto on aivan kultaa. Ja se on niin älykäs. Sillä on luontainen arkijärki ja älli kyllä sisäänrakennettuna kovalevylle. Aivan huippu!
Siinä on sitä jotain, jota en olettanut koirissa edes olevan.

No sitten tämä Helsinki kuvio. Näyttely siis. Helinällä on lupaavasti karvat irti, juuh! Vattan alus karvaton, valeraskaus ja täysvalmius hoitaa Pietan pentuja, JOS Pietalle olis vaikka käyny jotain. Milla on kerinnyt kasvattaa sopivasti karvoja, mutta tuo pää...hmmm....en tiiä, minkä sille tekis...olen pölvästi menny ja ajellu syssyllä siitä karvat pois ja nythän siinä on sitten sellainen iloinen luonnonkihara pehko, just juu! Semmosella hattaralla on hyvä lähtiä sitten Helsinkiin isoihin kehiin hipsimään. Trimmaaja ei ollutkaan käytettävissä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ja nyt on vähän niinku uupelo sitten tästä osaajasta. Mulla ei välttämättä älli riitä siihen hommaan. Täytyy vielä Kolariin soittaa ja kysyä ja jos ei onnistu, niin häätyy vain alkaa itte uskottelemaan itelleen, että kyllä se siitä suttaantuu, ku ei kauheasti oota suuria.

Pennut melkein 3 viikkoa

Pieni porokoiran poikanen, Pekka

Ilo-Orvokki, pieni porokoira tyttönen

Pieni poropoika, Timo

Pieni tyttö, porokoiratyttö, Ilo-Inkeri

Pennut on hilkkua vailla kolme viikkoa vanhoja.

Pennut on punnittu keskiviikkona ( 2 vkloa + 1 päivä) ja painoa oli kertyny niinkin paljon, kuin Pekka 1245 g, Timo 1440 g, Inkeri 1460 g ja Orvokki 1366 g. Hyvin on painot noussut, Pekka pitää perää pikku-ukkona, mutta hyvässä kasvussa on sekin.

Matolääkkeet meni samalla hotkasulla, ku punnittiin pennut. Ei ollut tietysti aivan ihanin maku, mikä suuhun tungettiin. Kahdelle matolääke meni alas mukisematta, mutta kahdelle muulle aiheutti kyllä inhorekation.

Tassut on otettu alle ja viipotus murinan ja haukun kera on välillä kovaa. Laatikko alkaa olla kohta pieni ja olohuoneeseen on jo muuttokamppeet siirretty, mutta päätettiin kuitenkin vielä pitäytyä pienemmässä laatikossa. Kyllä sinne isompaan huoneeseen vielä ehtii, kunhan kokoa tulee vähän lisää.

Helinällä on vahva tunne siitä, että hän olis pentujen emo. Heti on tarjoamassa tissiä, kunhan vain tilaisuus koittaa. Ja aina, kun Pietan silmä välttää, niin hän on kyllä haukkana paikalla. Aika raskas kaveri sikäli :)
Millaa kiiinnostaa pennut myöskin, mutta hän ihailee sivusta. Istuu sängyllä ja katsoo uteliaana alas pentulaatikkoon. Pihka hiipii tylysti pentulaatikkoon seisomaan ja nuuskimaan, mutta se hiipii, ku intiaani hiljaa ja nuuhkii varoen ja hellästi. Pihka olis niin hyvä emo. Ja varmaan tulee nauttimaan pentujen seurasta, kunhan vain vähän vielä vahvistuvat tuossa isommaksi.

Pietan ja Pötkyn pennut syntyivät

parkit on tyttöjä ja mustat on poikia

Pieniä porokoiran kuonoja

kaikki neljä äidin kainalossa

Viime yönä ne syntyivät. Pietan ja Pötkyn pennut. Ensin tuli 2 parkkia tyttöä ja sitten 2 mustaa poikaa. Äidin ja isän mukaan värit.
Painoa oli 402-424 g. Aika isoja siis olivat. Pieta hoiti homman tyylikkäästi, niinkuin vain Pietan voi olettaa toimivan.

Pentuja odotellessa

No niin...minkähän verran siitä nyt olis aikaa, kun viimeksi mitään olen päivittänyt blogiin...ohan siitä.

No, lähetäänpäs jostain liikkeelle. Pieta siis kävi ultrassa, jossa näkyi silloin kaks pentua, ja tärkein seikka, eli se, että niitä pentuja siis oli tulossa. Pari viikkoa sitten tein havainnon, että jotain on pielessä Pietan suhteen, kun oli pissannut sisälle parin tunnin aikana, mitä kävästiin kylällä. Sehän ei ole sitten yhtään Pietan tyylistä. Soitin siitä heti sitten eläinlääkärille ja päästiin Hettaan perjantai-iltapäivän ratoksi. Pissannäytteen sain eläinlääkärin pihalla purkkiin ja siinä nyt ei mitään erikoista stixattuna, mutta sedimentissä ja mikroskopoimalla sitten näkyi bakteereita, epiteeli- ja valkosoluja. Siinä sentrifuugin pyöriessä Pieta ultrattiin. Ja ultrassa näkyikin sitten jo 4 pentua. Pontevia liikkujia.
Kotiin hyvillä mielin. Pentuja oli tulossa ja vaiva huomattiin ajoissa. Ja tästä täytyy kyllä itteänsä kiittää, että se on aina se joku ihmeen kello ja hälytysääni, joka kertoo, että tämä ei kuuluis olla näin, tässon joku vialla. Niinku oli nytki. No, koira sai antibiootit ja vaiva hoitui.

Sen jälkeen on hommat sujunu muuten ihan tasaseen. Vatsa on valtaisa, ainakin minun mielestä. Ennustetaan ihan sitten vaikka 7 pentua, jos jotain pitäis ennustaa. Voin toki olla väärässäki, mutta pianhan tuo selviää.

Millalta on leikattu tässä välissä, kolme viikkoa sitten ne hillittömät rasvapatit selästä, jalasta ja hännästä. Kaks viikkoa ämpäri päässä hyörimistä ja homma selvä. Nyt on tikit pois ja karvakin jo kasvanut hyvin tilalle. Arpien päät vielä vähän törröttää. Pitää rasvailla ja hieroa, pehmiävät sillä. Kyllä siltä vain oli helppo tikit ottaa pois, kun ei muuta tarvinnut, kuin rapsia menemään, ei se yrittäny paeta ees mihinkään suuntaan. Hienon hieno vanha mimmi.
Oton kans ovat päässeet urakalla hulvertamaan. Ja ohan ne nauttineet. Tukka putkella juosseet. Millan kohalla tuo tukka putkella tarkottaa todella sitä. Sillähän on niinku tukka ;)
Illalla on sitten kiva ollu käpertyä ihmisten syliin nojatuoliin, kerälle. Kasa luita. Siltähän se tuo setteri näyttää, verrattuna näihin muihin meijän koiriin. Ovat vankemman puoleisia otuksia he.

Tänään meinaan raskia raapassa ilmoittautumiset Helsinki winneriin ja - voittajaan. Huh, paljon rahaa, mutta nyt tuntuu siltä, että kerranki pitäis päästä sinne. Helinä ja Milla mukaan. Eihän siellä saumaa ole kummallekkaan, mutta seku häntä...sitähän se kaikki on...

Helinän pennuista kivoja kuulunu syksyn päälle. Saalista on saatu, monenmoista. Se ilahuttaa aina. Että on saatu sitä, mitä tarkoitus on ollut hakeakkin.

Nyt minä heitän tähän nivaskan kuvia perään ja jään ootttelemaan pentujen syntymää. Eilen pistin sitten viimisen herpes -rokotteen, jotta saavat sitten vain pennut tulla maailmaan.
Palataan!

Pieta 56 vrk

Vidjoels Michelle Pfeiffer (Milla) kohtapuoliin 9 v

Milla

Milla

Milla ja kuuluisat kuolavanat

Milla 9 v

Milla

Helinäkin tykkää viinimarjan poiminnasta

Osmo-poika 

Mustat ruotsalaiset vauhdissa

Aina yhtä valovoimainen Osmo

Märkä koira -Milla-

eleganttiliikkeinen Milla

Rovaniemen ryhmänäyttely 29.8.2015

Viikko sitten lauantaina Överkalixin näyttelystä toipumisen jälkeen suunnattiin sitten Rovaniemelle.
Mukaan lähti samainen kaksikko, kuin ruottin maalle eli Helinä ja Hugo.

Hugon ohjelmisto oli jo heti aamusta. Se tais vähän yllättää sisarustensa ihmiset, kun oliki niin komea. No, mehän tiesimmä sen toki :)
Sen verran komiaksi arvioi tuomariki sen, että sijoitti Hugon PU 2 ja sai ensimmäisen sertinsä. Sikäli hienosti, että kyseessä oli Hugon toinen virallinen näyttely suomessa ja siitä napsahti serti. Taisi olla parhaiten siitä pentueesta. Meillä täällä lapissakin on elämää, vaikka aina ei uskois. Ja häätyy kyllä Hugon eduksi todeta, että olihan se esimerkillisen kiltti ja reipas poika. Koko päivän se jakso olla hyväntuulinen, reipas, iloinen ja ties mitä. Kovasti tuomari siitä hyvää löysi, keulaa vain vähän kevyeksi moitti ja massaa sais tulla lisää. Mutta nämä on korjattavia asioita. Uskoisin.
Novamian sakkia osallistui myös kasvattajaluokkaan saaden KP:n. BIS -kisassakin vielä meni todella hienosti, siinä oltiin BIS 3-kasvattaja.

No, miten se Helinällä sitten menikään...
Se meinas taas ensin, että ei kinosta nämä hommat sitten yhtään vähää...onneksi sitten tapas Pluto-pojan ja sitten innostu rähisevistä kanssa sisaristaan sen verran, ettei aivan matalaksi jääny tunnelma. Tulos oli VAL ERI 1, SA, PN 4. Takaliikkeitä moitti ja häntää. Molemmat allekirjoitan, häntä on korkea, jos vähänkään on mieli miinusmerkkinen, kotona on tiukka kippura, mutta kovasti mielialahäntä. Mutta kaikissahan virheitä on ;) ja kehän isot kivenmurikat näkyi vaikuttavan liikkumiseen kovasti, kohta näytti, että kieltäytyy juoksemasta.

Anni ja Helinä roin ryhmiksessä, PN 4 sijoituksenaan.

Nyt siis on Pieta ultrattu tiineeksi. Millalle varattu patinpoistoleikkaukseen aika ja sillä tavalla...tässä nämä koiramaailman seuraavat liikkeet sitten ovat.
Syksy tuo tullessaan toivottavasti tuloksia Helinän pennuille metsästä ja toivotaan, että Helinällekkin saahaan saalista täältä länsikairasta.

Ultrassa näkyi pentuja -pentuja odotettavissa Pietalle ja Pötkylle-

No nyt on kyllä aihetta iloon...
Ultrassa näkyi pentuja. Pieta on siis tiineenä.

Eilen en enään malttanut odotella sitä, että pääsisin ultraan viemään Pietaa, vaan soitin aamulla eläinlääkärille ja pääsimme pian jo selvittämään tilannetta.
Sanoin eläinlääkärille, että nyt en arvele kyllä yhtään mitään pentujen olemassaolosta...kuten viimeksi varmuudella väitin, että niitä olis tulossa. En puhunut mitään.
Pieta kellistettiin lattialle, helpompi niin, ja Marianne alkoi ultralla tutkailla. Siellä näkyi 2 pentua. Voi ilon päivää! Eli ainakin kaksi olisi tulossa (toki vielä voi tapahtua jotain, mutta tähän asti tilanne näyttää toivotunlaiselta).

Pietalla on 63 vrk:n laskettuaika 9.10.2015.

Tässä vielä Pietan ja Pötkyn yhdistelmä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI15107/11&ReknoE=FI59422/12

Nyt vain siis odotellaan...

Samalla meidän uusi koiramme, mummokoira, Milla kävi näyttämässä rasvapattinsa, ja varasimme niiden leikkausajan ensi viikolle. Millahan on siis gordoninsetteri narttu, ikää marraskuussa jo 9 vuotta, mutta ikä ei näy, kuin muutamassa harmaassa viiksikarvassa. Tässä Vidjoels Michelle Pfeifferin (Millan) sukutaulua koiranetissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=S68780%2F2006&R=6, Millan suvusta tarkemmin löytyy ruotsin hunddatasta.

Nyt siis vain odotellaan... :)

Överkalixin näyttely ja muita...

Niin se saapui kesä meillekkin viimein. Kuumaa jopa on ollut, mutta en valita. Paitsi iltapolttiaisista ja mäkäröistä. Muuten en. 

Pieta astutettiin taas Pötkyllä kaksi viikkoa sitten. Progetestit meni niin, että juoksun 7.päivänä oli 3 progearvo ja 9. päivänä lukema oli 8,1. Otin itte verikokeet, kun se ei aina meillä täällä ole niin saatavilla, ja mikäpä siinä. Menee, kuten ihmisilläkin, koira ei vain hoksaa pelätä etukäteen. Ja Pieta on niin hyvä potilas. 

Käytiin siis Pötkyn luona perjantaina ja lauantaina. Molemmilla kerroilla olivat nalkissa alta "aikakaksikon". Viikon päästä ekasta astumisesta Pieta sai herpes-rokotteen, jotta minimoidaan pentujen menettämisen riski. Rokote oli kova homma saada, mutta viimein se oli minulla käsissä ja rokotin koiran. 

Viikonloppu vietettiin sitten Överkalixin kansallisessa kaikkien rotujen näyttelyssä. Lauantaina esitin ystäväni Nova Scotian noutaja -pojan Hugon. Novamian Jasper Moonstonen. Oikein oli mallikkaasti käyttäytyvä poika ja tuloskin hienosti EH. 

Tänään jatkui Helinän sertien metsästys, ja jatkuu edelleen. Johan Juslinin arvioinnin mukaan tulos oli EH. Häntää moittii, muuta moitetta en ainakaan löytänyt arvostelusta, joka oli sen verran epäselvä, että arvaten meni...Kohtuullisen hyvä Juslinin arvioinniksi, mutta jos sen SA:n olisi edes saanut..jos ja jos...kun ei niin ei...Niinpä peli jatkuu jossain päin joskus. 

Helinällä se häntä pakkaa laskemaan tunnelman mukaan ja kuumuus rokotti Helskyä tänään sekä ylipäänsä näyttelytunnelma, ei se ole oikein iskussa siellä. 

Pietalla juoksu

No niin...sitä ollaan taas toiveikkaasti liikkeellä. Pietalla on juoksu. "tarttui" Helinältä, mutta siinähän ei ole mitään huonoa siinä. Tuli juoksuun, kuten ajattelinkin. Soitin eilen eläinlääkärille, josko sitä nyt sitä progesteroonitestiä käytettäis, että saatais lopulta niitä pentujakin aikaseksi. Hain eläinlääkäriltä näytteenottosetin; neuloja ja veriputkia. Pitäis luonnistua, tuleehan tuota otettua iteltäki noita näytteitä...sitten maanantaina, kun on näytteet saatu, niin putket pakettiin ja postiin ja odottamaan seuraavaa päivää, millainen on tulos. Ja sitten Pötkylään.
Eli sama yhdistelmähän se on mielessä, mikä viimeksikkin, eli Poatsu Into-Pinkeä olis sulho nro 1. Pötky on niin kerralla viehko jäppinen, että sen kanssa täytyy vielä yrittää. Helinää ei luonnollisesti vielä astuteta, annetaan entisten nappuloitten vanheta ja kasvaa, niin nähään, mitä niistä sitten tulikaan.

Tässä Luoteis-Lappi -lehden juttua meidän pystykorvaisesta...

Käykö pystykorvan huonosti?

Nyt se minäkin heräsin tämän asian käsittämään. Pystykorvien rekisteröintimäärät on kovassa laskussa. Tajusin sen vasta aivan niinkuin perille asti, kun toimittaja kävi asian tiimoilta meillä Helinää "jututtamassa".
Olenhan sitä minäkin sen sillä tavalla tajunnut, että niitä pentuja ei vain oikein ole, kun olen koittanut hakea tutulle pentua. Ei ole mistä ottaa.
Vertasin aikani kuluksi, että karhukoiria oli pentuelistoilla n. 30 pentuetta ja pystykorvia taisi olla kahden kuukauden aijalta 5 pentuetta. Että vähiin käy. Pentuja siis teettämään narttujen omistajat.
Mutta törmäsin minä sellaiseenkin seikkaan, että pentuja on teetetty ilman mitään ihmeempiä tuloksia (miltään saralta) neljäkin kertaa samalla yhdistelmällä. Vanhemmilla ei ole oikein mitään, mutta ei ole kyllä pennuillakaan mitään tuloksia yhtä näyttelytulosta lukuunottamatta. Ja ketään niistä ei ole käytetty jalostukseen. Ehkä ei ole aihetta.
Mulla saattaisi luonnollisesti olla mielessä monta kommenttia näihin juttuihin liittyen, mutta en ala näistä yleisistä asioista sen enempää, vain tämän pienen verran. Pysyn omissani.

***********************************************************************************

Koirilla on varmaan ollut kiva kesä. Ötököitä olikin yllättävän vähän ja kuumaakaan ei todella ole ollut. Me ihmiset olemme tuosta lämpimästä vähän toista mieltä. Olisi edes joskus.

Helinä on päivystänyt pitkät päivät ulkona. Istuu aina milloin minkäkin korkean paikan päällä. Välillä on trampoliinilla, kaivon kannen päällä, kivikasan päällä, ryssänpäämättäällä ja milloin missäkin. Pienen raukan tarttee nähä paremmin ja korkeat paikat mahdollistaa sen.

Pieta on puottaut taas karvansa. Odottaisin sen kiimaa alkavaksi. Ilmoitin sen jopa tutkimukseen nimeltä Ovudog. Siinä mitataan 10 päivän ajalta juoksun aikana virtsasta progestroonin määrää. Tulevaisuuteen meinaavat kehittää mittaria, jolla määrittää paras astutusajankohta. Pieta painoi 18,8 kg Mustin ja Mirrin vaakalla. Luulin, että se oli laihtunut, mutta ei näköjään ainakaan kilollisesti, mutta muuten silmällisesti.

Pihkalle on tullut takajalkaan pikkuinen muhkura-myhkyrä. Seuraan viikon kaks, mikä se on miehiään ja jos vaatii poistoa, niin täytyy poistattaa, ennenkuin se on isompi ja hankalampi.

Otto on dietannu vähän, aattelin että se oli hieman vielä iso, turhaa se kovin massava on näin kotikäytössä. Se paino Mustin ja Mirrin vaakalla 48,8 kg. Eli semmoset 1,5 kg laihtunu. Mutta nyt ei tartte yhtään enempää laihtua.

Tänään pitää laittaa näyttelyilmoittautumiset menemään. Niin se Tromssa. Ei sieltä sitä kansainvälistä muotovaliota tuotu kotiin. Mikä ei ihmetytä yhtään. Neiti tohotti edellisen päivän Tromssassa, mutta kun näyttelypaikalle tultiin, niin läts! häntä laski ja tunnelma synkkeni. Ei siis ihme, että mainittiin hännästä, joka laski. JA tuomari oli ilmeisesti niin vanha ja taipumaton, että pystykorvatkin nostettiin trimmipöydälle tutkittavaksi. Hih!

Helinä Ishavs hotellin ikkunassa katsoo Midnight sun maratoonia

Mutta reissu oli kiva, eikä tämä toki tähän jää, meillä on "metsästys" kesken ja peli jatkuu. Ei muuta, kuin kohti uusia seikkailuja (sanoi poliisi, joka puhallutuksen jälkeen kehoitti jatkamaan matkaa).

Pieta mukana veneessä. Se ei hätäile, vaikka päivän pitäis veneessä matkustaa ja kalastaa

Pieta ja Otto tämän kesän vähäisillä uintikeleillä Utkujärven rannalla

Otto vähän mäkäränsuojassa pyyhkeen alla

Helinän jengi

Helinä ryssänpäämättään päällä tähyämässä

Otto irtoaaaaa....

Haloo, kuuleeko maa!!! (Helsky-kääpä)

Kotimaiset (Helinä ja Pieta)