tiistai 31. maaliskuuta 2015

Näyttelytuloksia (Luppoaika Parviämmä)

Viima, eli L.Parviämmä kävi pystäreitten Talvipäivillä Joensuussa maaliskuun aikana osallistumassa näyttelyyn. 

Tapio Eerola oli tuomarina ja arvostelu meni tähän malliin: "Mittasuhteiltaan erittäin hyvä. Erinom. tyyppi. Kaunis pää. Hieman lyhyt kuono. Silmät, korvat & purenta ok. 1 välihammas puuttuu. Erinom. rintakehä, raajat ja kulmaukset. Aavistuksen pitkä lanne. Moitteeton häntä. Liikkuu pitkin askelin." JUN-ERI JUK 4, SA. Eli täytyypä sanoa, että aivan loistelias arvostelu. Näyttely oli Viiman ensimmäinen "aikuisten sarjassa" ja tällainen tulos erkkariluonteisessa näyttelyssä on huikea saavutus! Kiitos Viiman ihmisille, että jaksoitte viedä neidon kauas näyttelyyn ja tuollaiseen isoon näyttelyyn. Tästä on hyvä jatkaa. 

Tässä Viima Pellon näyttelyssä, jossa vielä pentuluokassa.

Uusi hihanumeron "pidike" ja haaveilua



Mullapa on tuommonen. Se on tosi hyvä, jos tarvii vaihdella numeroita koirien välillä. Se on Iitukka -merkkinen ja jos joku innostuu aiheesta, niin kysyppä multa, niin kerron sullekki, mistä näitä saa. On tosi hyvälaatuinen, eikä hinnakiroissa ensinkään. Suosittelen siis!

Pietan astutuksesta on huomenna kulunut aikaa 2 viikkoa. Elämme jännittäviä aikoja. Ja toiveikkaita, ennenkaikkea! 
Pieta n. 6 kk ikäisenä

Pieta reilu 1 v

Pieta

Kaunis Pieta

Tuhkavuorten Yön Kuutamokeiju eli Pieta






Pietan sisko (Tuhkavuorten Yön Tähtitiuku eli Maisa) oli vuoden koira 2014 kilpailussa sijalla 1 jaetusti, mutta kuitenkin. Ja nyt "tilattujen" pentujen isän emä (Hattivatin Sammaleinen eli Noita) sijalla 5 tai 6 riippuu siitä, miten lasketaan ykkössija, jossa tasapisteet. Hienoja narttuja molemmat. 

Minua niin jännittää tämä pentujuttu. Ehkä varmasti siksikin niin kovasti, että jätän itselleni tästä pennun. Toivon, että narttupentuja tulee, mutta jos ei tule, niin uros täytyy ottaa sitten mietinnän alle. Huh, vielä sen 6 viikkoa, kun jaksaa jännittää, niin johan tulee tieto tästäkin jännityksestä. 
Ainakaan vielä ei ole mitään pahoinvointia ilmaantunut Pietalle, mutta nyt onkin varmaan vielä liian aikaista tämmösiä "oireita" tullakkaan. 

Eilen juttelin tuttavan kanssa, jolla on meidän siperianhuskyja 2 kpl, siis pentuna heille muuttaneita. Ovat syksyllä jo 14 vuotiaita. Toinen kuulemma vielä täysin terve, on vähän viettänyt rennomman elämän, sellaisen "mallin" elämän ja toinen ei enään niin terve, mutta taustalla työteliäs elämä. Puhuttiin siinä koirista ja kuulin itseni myöntävän, että haluan itselleni sellaisen koiran, jonka kanssa on helppo elää. Ja vuolain sanoin puhuin porokoirasta. Niin, olen tässä tajunnut, että tämä on se rotu, joka on minun rotu. Jos mallaan asiaa tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni, niin täydellinen koira. 
Koira, joka osaa olla rauhallinen, ei höyryä, jos on "pirttipäivä". Koira, joka kuuntelee minua. Tottelee, vaikken mielestäni ole satsannut opettamiseen tämän kohdalla. Mutta arki on opettanut koiran täydelliseen kotielämään. Muutamat harjoitteet myös siihen elämään, mitä välillä elämme, eli näyttely-ym.ihmisissä käynnit. Se selviää niistä myös lapsen kanssa. Osaa kulkea kaupungivierailulla hississä ja joka paikassa, kuin olisi aina siellä ollut. Ei hörhellä, vaikka olisimme missä vierailulla. On koko ajan kuulolla, pitää aina minun puolia, jos koirasta voi näin sanoa. Toimii, kuin ajatus. Se pärjää ulkona, jos tarve vaatii, se pysyy mukana irti, jos ulkoilen sen kanssa. Olen hämmästänyt. Minulla on tällainen koira. Pieta. Koiramaailman ihme...aika vuolaita sanoja, mutta olen jo jokin aika sitten snaonut, että en lakkaa ihmttelemästä tätä koiraa, en lakkaa kehumasta tätä koiraa. Vain vuolaita ja ylistäviä sanoja löytyy Pietasta, jos häntä joudun "kuvaamaan". En tiedä, olenko vain onnekas ja onko koira ainutlaatuinen, mutta olen kuullut muidenkin joskus puhuvan tällaisista koirista. 

Jopa taas tuli kehuttua Pietaa. Mutta niin se vain on. Aamulla tyhjensin anaalirauhaset pitkästä aikaa siltä. Se tuli minulle kertomaan, että "käydäänkö" vähän tyhjentämässä rauhaset? Käveli kiltisti pesuhuoneeseen, suoritin tyhjennyksen aivan kaksissa "miehin" koiraa ei tarvi edes komentaa, vain sanoa rauhallisesti, mitä tehdään. Eikä sitäkään tarvis, se tietää kyllä. Koira kuin ajatus!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Pentuja tilattu Pietalle ja Pötkylle

Hellupari Tuhkavuorten Yön Kuutamokeiju ja Poatsu Into-Pinkeä


Tänään on tilattu pentuja sitten Pietalle ja Pötkylle. Toivottavasti tilaus menee perille ja pentuja sitten toukokuussa syntyy.
Odotan niin innolla ;)

Pötky oli niin ihastuttava herra, että kohta otin mukaan sen, kun kotiin lähdettiin. Ja oli pojalla hommat hanskassa, tiesi mitä tyttöjen kans tehdään, kun niitä kylään tulee.

Tässä on tämän parin sukutaulu Koiranetissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI15107/11&ReknoE=FI59422/12

Jos kiinnostuit pentusista, niin ota yhteyttä sähköpostitse (elina.niemela1@gmail.com) tai puhelimella.

NYT ODOTELLAAN!

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Pentusuunnitelmia Pietalle

Pietalla alkoi juoksu. Se tarkoittaa sitä, että toivottavasti pentuhaaveet realisoituvat :)
Sulhon rooliin olemme haaveilleen Pötkyä. Pötky on musta, merkein oleva porokoirapoikanen, lapista. Tässä linkki Pötkyn koiranettiin http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI15107/11&R=284
Kuvia koirasta löytyy googlaamalla, en viitsi tänne laittaa kuvia, kun eivät ole omiani, mutta googlesta löytyy :)

Tässä minua erityisesti polttelee se, että haluan palavasti itselleni pennun tästä yhdistelmästä. Olen niin kovasti tuohon meidän Pietaan "riivastunu" että tämä on todella toivottu pentue. Jos se nyt onnistuu. Mutta oletetaan tietysti, että pentuja tulee, kun niitä tilataan. Pidän peukkuja ja toivon.

Kyllä alkaa jännittämään! Tämän jälkeen tulee luultavasti taukoa pentujen suhteen tässä talossa. Täytyy antaa ajan kulua ja Helinänkin pentujen näyttää mitä ovat "miehiään". Sitten vasta suunnitellaan lisää. Siis vasta suunnitellaan. Mutta tätä tapahtumaa olen odottanut kyllä jo heti kohta siitä lähtien, kun olen Pietan käsiini saanut ja siihen tutustunut. Päivä päivältä enemmän ja enemmän sitä arvostan ja ihailen. Tiedän, että tämä on se rotu, joka on minulle luotu. Mutta miten tässä meni näin kauan? Kaikella on tarkoituksensa, niin sen täytyy olla. Sillä muutenhan minä en olisi koskaan tutustunut Pietaan, minun elämässäni olisi joku muu, kuin Pieta. Onneksi maailma meni näin. Onneksi!

Mutta nyt alamme elämään odotuksen viikkoja ja kuukausia.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Äkäslompolon mätsäri 8.3.2015

Meidän tytöt lapsi ja koira- kisassa. Helinä sijoittui 1.sijalle ja Pieta sai kunnian olla ensikertalaisen esittämä

Lapsi ja koiran kisan voittajat

Helinä BIS-kehässä


Tänään oli ihana aurinkoinen sää Äkäslompolossa.
Ylläksen koirakerho järjesti mätsärin, johon me sitten änkesimme. Lapsi ja koira -kisassa lohkesi voitto Helinälle ja Annille. Pieta sai olla kunnian ensiesittäjän käsissä ja toivottavasti innostusta tuomassa.
Minä esitin Pietan sitten isojen koirien kehässä, saatiin punainen nauha. Anni ja Helsky samoin punainen nauha. Jatkoon ei enään sitten päästy, mutta sehän ei meitä haittaa. Me haemma vain kokemusta ja toisinaan, jos hyvin käy, nautimme pärjäämisestä.

Päivä oli oikein miellyttävä ja aurinkoinen, naistenpäivä!

Toivottavasti saimme yhden junior handlerin innostumaan harrastuksesta!

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Levin match show 1.3.2015 ja Oton synttärit




































































































































































Viime sunnuntaina käytiin mätsärissä Levillä. Opsa oli taas järjestäjänä perinteeksi muodostuneessa kisassa. Arpajaispalkintoja oli vaikka millä mitalla. Meillä on ollut perinteenä se pulkkakavalkadin lisääminen. Nyt saatiin pulkka jälleen. Onneksi, tarve ilmeni myöhemmin :)

Juniori oli handlerina, minustahan ei ole oikein hevillä ole siihen hommaan enään, ja miksi tarvii ollakkaan, mulla on terve ja näppärä handleri, esittäköön siis.

Junior Handler kisalla aloitettiin. Osallistujia oli 8 tai 9 nyt, en tarkoin muista ja yllätys oli suuri, kun meidän joukkue nappas ykkös pallin. Saatiin siitä hyvästä siis 15 kg kana-riisi ruokaa. Pulkka alkoi vaikuttamaan tässä kohtaa hyvältä palkinnolta.

Sitten alettiin isojen koirien parikilpailu. Helinä sai sinisen. Sille iski alkuelostelun jälkeen masis. Se niin näppärästi alussa touhotti ja häntää heilutteli, kunnes tuli perinteinen masis, ja häntä laski. Se on niin totta ja jo ennalta tunnettu juttu, että Helinä pitäis viedä levosta suoraan kehään, eikä mitään leikkimisiä enne tapahtumia...mutta se oli nyt niin tomerana...ja niinhän se hyyty.
No, sinisten kisassa se sitten jäi ilman sijoitusta, eikä se kyllä yhtään ihmetyttänyt.

Pietapa sitten osallistui isojen kisaan. Sami omassa parikisassaan punaisen ja voitti meidän yllätykseksi punaisten kilpailun. Ihmeellistä, mutta toisaalta ei ihmetytä. Pieta oli oikeinkin hienosti ja reippaasti. Muistelen viime vuotta, kun neiti jännitti niin, että kiipeili minua vasten. Nyt se ei enään edes katseellaan hakenu minua koko ajan, vaan keskittyi kiltisti ja reippaasti esittäjänsä toiveisiin.

Niin se alkoi sitten se BIS-kehä, jossa oli mukana 10 parhainta koiraa. Ja yllätys oli aikamoinen, kun lopputulos oli BIS 4. Hämmästyttävää!
Ja onneksi meillä oli edelleenkin se pulkka. Saatiin lastata siihen 2 x 15 kg koiranruokasäkkiä. Sekä Otolle uusi nahkainen kaulapanta, turkkiöljyä, agilityputkea, ja ties mitä kaikkea siinä sitten saatinkaan...

Huikean hieno päivä oli kyllä.




Anni ja Pieta PUN 1

Anni ja Pieta lopulta BIS 4

Helinä ihailee palkintoja



Synttäripoika Otson kynsi on tänään poikki ja kivulias




Otto täyttää tänään 4 vuotta.

Muistan neljän vuoden takaisen ajan, jolloin toivuin kotona keuhkokuumeesta, olin juuri kotiutunut keskussairaalasta. Olin jäänyt vaille rottweilerin pentua, kun ei riittävää määrää syntynytkään.
Siinä naapurin Vipen kanssa puhelimessa puitiin asiaa ja hän innosti kattomaan ruottin kasvattajia. Tiesin vain yhen ja sinne eksyin, sivuille siis. Oli syntynyt pentue aivan vasta ja vapaana oli urospentu. Minä heti sujuvalla (ei) ruottin kielellä postia laittamaan ja kaiken lopuksi kävi niin, että Otto luvatiin meille. Ja tässä ollaan. Pikku Otto on tätä nykyä iso Otto.

Ja kynsi on niin rikki, ku olla ja saattaa. Eilen se johonki sohlas sen kynnen ja poikkihan tuo on, mutta ei irti kuitenkaan.
Toissapäivänä just mietin, että pitäis leikata koko joukkueen kynnet, kun on niin pitkät. Kynnet vain lattiaan rapisi. Tuntuu, että märässä lumessa kun puuhaavat, niin kynnetki kasvaa vauhilla.
Leikkasin sittne tänään kynnet kaikilta, kun oli jo myöhäistä. Hassua oli se, että kaikki koirat söi omat kyntensä. Hippa valikoi vain valkoisia kynsiä, ei huolinut Oton mustia kynsiä. Helinä järsi omansa, mutta Pieta ei syönyt omiaankaan. Näppärästi se käy kynnenleikko näiltä, ei kenenkään kans mitään ongelmaa. Aikaa menee noin 2 minuuttia kaikkien kynsissä yhteensä.

Nyt Oton kynnen kans mennään niin, että hoidetaan kipua Norocarpia 200 mg x 1/vrk, Betadinepesut 2x/vrk. Nyt laitoin tassun tukkoon, ettei nuole sitä. Tiistaina ja maanantaina sitten käydään näyttämässä tohtorille kynttä.

Näillä mennään. Kevät taitaa olla tulossa, aurinko paistaa ja minä uskollisesti sisätiloissa. Mihinpä sitä täältä lähtiskään.

Luppoajan taustalla

Kotisivujen vaihtoehdoksi valittiinkin blogisivu Kennel Luppoajan ajankohtaisiin, koiramaisiin asioihin. Sana Luppoaika tarkoittaa seuraavaa:Luppo on puissa partamaisena kasvava jäkälä eli naava. Luppoa esiintyy hyvin yleisenä Lapissa kasvavissa puissa, joten se on talvella tärkeä ravinnon lähde poroille. Substantiivi luppo on merkinnyt Pohjois-Suomen murteissa joutenoloa. Esim. porot seisoskelivat kujalla luppoa nopostellen. Luppoajalla on tarkoitettu jouto-, työtöntä aikaa, joutilaisuutta. Esim. Täällä majaili luppoaikaa viettävää kaukopartioväkeä. Luppoilla –verbi puolestaan on tarkoittanut kuljeksia, maleksia joutilaana, työtä hakien t. odotellen. Lähde: Nykysuomen sanakirja 2, WSOY 1988. Meille nimi Luppoaika on siis jonkinlaista joutoajan täytettä, joutavanpäiväistä hommaa. Kuten koirahommat yleensä on.