torstai 29. toukokuuta 2014

2 vrk takana

Pienet aterialla
Äiti ja pieni nukkumassa
Pienet korvat
Nyt on meidän pienet 2 vrk vanhoja. Kaikki on elossa, ja varsin hyvissä voimissa kaikki. Paino on noussut siitä reilusta parista sadasta sadalla grammalla. Eli nyt jo reilusti yli 300 g.
Helinä on läähätellyt ja olen siitä vähän huolissani ollut. Mutta nyt alkaa tilanne rauhoittumaan ja kuumeen mittauskaan ei ole näyttänyt kuumeisia lukemia.
Hyvin hoitaa emo pentujaan, käväsee hätnäppää pissalla kahesti päivässä ja hopusti takasin sisälle. Syö, jos ruoka tarjotaan nenän eteen. Pennut nukkuu tyytyväisinä pitkin pituuttaan, välillä syövät ja taas rojottavat.

Mikäpä se on ollessa, kun noin on hieno emo ja ihastuttavat pennut. Aurinkokin tänään paistoi, ja lämmintäki oli +20 astetta.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Pennut syntyivät 3 n + 2 u

Ennen pentujen syntymää oli tukala olo

Tänään ne ihmeet sitten syntyi.

Yön valvoin Helinän vierellä. Illalla se niin kovasti petas ja haukku, sekä oli levoton, niin menin kaveriksi nukkumaan. Se oli levoton ja rauhaton.
Aamulla sitten alkoi selkeästi avautumisvaiheesta siirtyminen eteenpäin...sikiövesi tuli 3 kertaa ja ehdin jo huolestua välillä, kun sieltä emättimen suulta oli nestekupla tulossa, mutta Helinä söi sen rikki, ja sen jälkeen oli varsin tuskainen. Sattumusten onni oli myötä, ja Hetan eläinlääkäri oli ohiajomatkalla. Hän kävi tunnustelemassa, ettei ole pentua juuttunut synnytyskanavaan, eikä ollut.
Siitä tunnin sisään syntyi eka pentu. Narttupentu. Vajaa pari tuntia ensimmäisen syntymän jälkeen syntyi toinen, joka olikin sitten erikoisennäköinen paketti. Istukka oli sen ympärillä kummallisesti, sikiökalvot oli niin vahvat, että jouduin saksilla aukomaan. Kalvojen sisällä oli ruskeaa jotain eritettä. Pentu eli, mutta sillä oli kitalakihalkio ja epämuodostuma päässä. Voi raukka, ja se oli elossa. Jouduin tekemään elämäni kovimman teon ja nopealla tahdilla. Minun piti itse lopettaa pentu, jotta se ei joutuisi kärsimään yhtään enempää. Hui, jää kamalan muistona mieleen. Mutta toisaalta olen ylpeä itsestäni, että en jäänyt askartelemaan kärsimysten kanssa, vaan pystyin siihen, mihin pitääkin, kun tarvetta oikeasti ilmenee.
Kun olin hautaamassa tätä raukkasta, oli Helinä pyöräyttänyt kaks tyttöä sillä aikaa. Aivan kuin tämä sairas olis ollut edessä muille tulijoille. Sitten koitti parin tunnin lepo, ja kaks poikaa tuli vauhdilla maailmaan.

Pentue oli ihmeen tasainen, painoa kaikilla 220-240 g, tytöt olivat isompia. Ei kannuksia kellään, eikä valkoista yhtään missään, kenelläkään.

Nyt voimme huokaista helpotuksesta ja odottaa pentujen kasvamista.
Syvä hiljaisuus, vain ajoittaista ininää kuuluu laatikosta. Helinäkin on rauhallinen, mutta ajoittain kuitenki vielä läähättelee, ja pieni epäilys siitä, että aamulla olisi yksi pentu tullut lisää, hiipii mieleen...ei olisi ensimmäinen kerta.

Mutta ihania tapahtumia ja unelmia on toteutunut <3!

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

59 vrk tänään

Tänään on 59 vrk sitten täynnä. 
Viime yönä näin unta, että Hemppu teki 1 valkoisen nartun ja 4 urosta, muun värisiä. Se valkoinen narttu oli tosi pieni, ja sitä piti tuttipullolla ruokkia. Ohjeella 1 tippa tunnissa. Tämä pulloruokinta tuli varmaan siitä, kun varalta kävin apteekista kysymässä emonmaidonkorviketta, jota ei tietystikkään ollut varastossa! Ja sitä sais vasta tiistaiksi. Minä aasi taas liian myöhään liikkeellä tuon asian kanssa...ja ottaena huomioon tämän pohjoisen asumusalueen...
Jos olis joku muu narttu kantavana, niin mittaisin lämpöä, mutta Hemppu on eri tyyppi. Se ei jotenki siedä mitään toimenpiteitä, johtuu varmaan siitä 3,2 kg painoisena olleesta ripulista, jolloin sitä jouduttiin pakkohoitamaan ja sen jälkeen kaikki on ollut rankkaa...niinpä annan sen olla. Se pistää pystykorvamaiseen tapaan niin lujaa hanttiin, että tulee pennut vielä kesken kaiken ulos. 
Se on yrittäny hakeutua latojen alle, vanhaan malliin varmaan suunnittelis pentujen tekoa sinne. Mutta ei onnistu! Mutta toistaiseksi ei mitään ihmeellisiä merkkejä pentujen tulosta maailmaan ole ilmoilla. 

Eilen mökillä koirat kävi uimasilla, no ei nyt aivan hirmusuorituksia, olihan vesi rannastaki vain +3,5 astetta vesimittarilla katottuna. En tiiä voiko niin hyistä vettä ees olla olemassakaan, mutta mittari näytti. Pihka läträsi innoissaan ja Ottokin, Pieta vain varovaisemmin. 

Pietan siskot oli eilen taas olleet hyviä näyttelyissä, Maisa ja Liekki oli olleet ROP-koiria ja vielä RYP-3. Hienoa! Ja minua vähän kajehuttaa! Mutta toisaalta, mulla on niin ihana tuo Pieta ja se on tehnyt minuun rodullisen vaikutuksen, lähtemättömän sellaisen, että toivon minunkin vuoroni joskus tulevan. Olkoon se vaikka toiveet asetettu Pietan pentuun. 

Mutta, lippu korkealle ja kasvimaan kimppuun sekä pentujen odotus jatkukoon!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Väärät emot

Väärät emot pentulaatikossa. Pieta ja Otto

Kun laatikko saatiin edes suurin piirtein valmiiksi, oli sinne jo muuttajat kasanneet itsensä. Otto ja Pieta olivat sitä mieltä, että he asuvat täällä tämän jälkeen.
Ei Helinällä ollut mitään saumaa tutustua uuteen koloonsa. Täytyy yrittää hätistellä nämä muut otukset pois, jotta itse tarvitsija pääsee omalle paikalleen rauhassa. Onneksi huoneen ovella on portti, joka pitää uteliaat toisella puolella, jos siis sattuu saamaan portin kiinni siten, että kaikki koirat on sillä puolella, mille kuuluvat.

Laatikkoon tarvittavat materiaalit löyty muuten kotoa, ei tarvittu, ku muutama kulmarauta hakea rautakaupasta. Oven salpaa ei tosin ollu, mutta "isä teki puusta".
Ja taas ootellaan....

tiistai 20. toukokuuta 2014

Levin ryhmänäyttely 17.5.2014

Tuomari Tapio Kakon syynättävänä

Pieta kävi siis Levillä Ounasjokilaakson kennelkerhon järjestämässä ryhmänäyttelyssä 17.5.2014. Tuomarina toimi Tapio Kakko. Arviointi meni seuraavasti:
Hyvän kokoinen narttu, joka riittävän pitkä. Hieman kevyt kuono. Hieman pyöreä kallo, vaaleat silmät. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut. Hyvä raajaluusto. Erinomainen karvanlaatu. Kippura ja ylöskiinnittynyt häntä. Liikkuu tasapainoisesti riittävällä askeleella. Miellyttävä luonne. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti. NUO H. Tapio Kakko.
Oli kuulkaa siinä ja siinä, että vallan EH:ta antanut. Mutta tuo häntä...No, mutta olen edelleen hyvin hyvin tyytyväinen arvosteluun, koska koirassahan on niin paljon hyvää! Ja tältä tuomarilta ei saa mitään ilmaiseksi, ja tuos edes väläytetty EH lämmittää kummasti. Mutta mikä parasta, Pieta ei jännittänyt yhtään Tapiota. Vaan antoi tonkia, penko, vanuttaa ja venyttää tassua ja häntää...hienot pikkutytöt. Mutta toki pieni höpötys oli Pietalla mielessä, se tähyili koko ajan vanhempaa emäntää, eli minua. Ja meinas kohta, että ei ala millekkään, kun minä en ole narun jatkeena. Mutta näin meni näyttely hienosti meiltä.

Helinällä 53 vrk täynnä

Pihka onnistuneesti leikkimökissä solmussa
Eilen otettiin muutama kuva, Helinällä 53 vrk täynnä.
Helinä ei enään pääse karkuun piha-aidasta, vaan tyytyy kävelemään aidan reunoja pitkin ja tutkailemaan aidan takaisia hiiren oikkuja tällä tavoin.

Tänään tehdään pentulaatikkoa, katsotaan millainen siitä tulee.

Laitan muutaman kuvan eilisistä pihatunnelmista. Ja odotus jatkuu...

Helinä
Otto
Helinän omat kivat...piehtaroi ja haukkuu...
Helinän ilottelut
Helinä

torstai 8. toukokuuta 2014

Möhömaha pystykorva

Nyt on Helinällä ruokahalu kohillaan. Syö ko hevonen. Hyvä niin.
Ja ulkomuoto muistuttaa hyljettä...ootellaan taas!

Helinä 39 vrk ensimmäisestä astutuksesta


Luppoajan taustalla

Kotisivujen vaihtoehdoksi valittiinkin blogisivu Kennel Luppoajan ajankohtaisiin, koiramaisiin asioihin. Sana Luppoaika tarkoittaa seuraavaa:Luppo on puissa partamaisena kasvava jäkälä eli naava. Luppoa esiintyy hyvin yleisenä Lapissa kasvavissa puissa, joten se on talvella tärkeä ravinnon lähde poroille. Substantiivi luppo on merkinnyt Pohjois-Suomen murteissa joutenoloa. Esim. porot seisoskelivat kujalla luppoa nopostellen. Luppoajalla on tarkoitettu jouto-, työtöntä aikaa, joutilaisuutta. Esim. Täällä majaili luppoaikaa viettävää kaukopartioväkeä. Luppoilla –verbi puolestaan on tarkoittanut kuljeksia, maleksia joutilaana, työtä hakien t. odotellen. Lähde: Nykysuomen sanakirja 2, WSOY 1988. Meille nimi Luppoaika on siis jonkinlaista joutoajan täytettä, joutavanpäiväistä hommaa. Kuten koirahommat yleensä on.