Elokuu jo käsillä

Pikku-Ukko sikari suussa

Pieta köllii

Nuoriso pelaa

Elokuukin on jo ehtiny pitkälle. Helteitä on piisannut. Ja juuri tuossa muisteltiin, että viime kesälle ei osunu yhtään hellepäivää, tässä asujaimistossa. 

Ukko on vielä meidän ilona muutaman päivän ajan. Ukko on saanut nauttia kyllä täysin siemauksin pikkukoiran elämästä. Se on uinut ja leikkinyt, tutkaillut ja taas uinut. Päivät on kulutettu mökillä ja sittenpä onkin yöt nukuttu hyvin. 

Muilta sisaruksilta on kuulunut kivoja uutisia. Kuitenkin aina jotain pieniä on sattunutkin, mutta kaikesta on selvitty säikähdyksellä. Liikuttavia kuvia on nähty ja toivottavasti nähtäisiin ihan livenäkin pieniä lapsukaisia. 

Maanantaina on tosiaan Ukon vuoro lähteä maailmalle. Saa nähä, kuinka se kirpaisee! Varmasti näin tekee. Toisaalta jo hieman toivoo, että se lähtisi, kun tuntuu, että leimaantuu vääriin ihmisiin ja ympäristöön. Toisaalta toivoisi, että se jäisi meille asumaan. Täytyy sanoa, että helpompi pentu on kuin äitinsä ;) Eli tässä suhteessa olemme onnistuneet tekemään ns. itteämme parempia. Eli pojasta polvi parani. 

Nyt vielä nautimme Ukon seurasta ja hieman viileämmistä säistä. Helinänkin treenaus vähän ontuu, kun kelit on kaikkea muuta, kuin treenausta varten.