HIihtokavereita -Orvokki kameraan katsoo

Otto, Milla, Pieta ja Orvokki

Luppoaika Pohjantuuli aka Inkeri

HeVW-15, VV-15 Vidjoels Michelle Pfeiffer aka Milla

Luppoaika Hento Kuiskaus aka Orvokki

Kas niin on aikaa taas vierähtänyt ku viimeksi on mitään päivitelty.

Ei tässä nyt mitään ihmeitä ole toki tapahtunut.
Kennelyskä kävi lopulta läpi koko revohkan. Vähimmillä oireille selvisi Orvokki ja Pihka.
Sen jälkeen tuli nenäpunkit iloksi. Niitä sitten kiltisti hoidettiin muutaman viikon mittaisella kuurilla. Pihka on ontuntu jalkaansa jo aikaki pitkään ja nyt herkis niin kovasti ontumaan, että lääkekuurilla ei päästy sitä, niin ei auttanu muu, ku lähtiä Minnan tykö röntgen kuviin. Ei siellä silti mitään löytyny niistä kuvista, mitä otettiin ja niinpä päädyttiin jatkamaan tulehduskipulääkekuuria, siihen lisäämään Cartivetia...ja ihme kyllä, koira lakkasi muutaman viikon päästä ontumasta. Eikä ole kärtykään enään. On niin iloinen ja syö aamua iltaa. Kipuaikana jätti syömättä aterioita, vaikka mitä hanhenmaksa balleroita olis tarjolla laittanu.

No, viikolla tässä treenattiin koko revohkan kans näyttelyjuttuja, ja Pihka yllätti niin positiivisesti että nyt viimein sain pistettyä pyörät pyörimään EJ-rekisteriin siirron suhteen. Eipä tartte jännätä, että jos dopingasiat iskee, nyt on puhtaat jauhossa pussissa, kun sitten muutaman vuoden tauon jälkeen lähdemme Pihkan kanssa virallisiin kehiin. Se on niin reipastunutki, että vanhuuttaanko tuo on unohtanut olevansa arka :)

Pennut on kasvaneet. Orvokki ja Inkeri on niin sievät ja nätit, että voi mahoton. Ja pojatki on kuvien perusteella mitä melkosimmat komistukset. Aivan jännässä ootan, kuinka tässä tulee käymään.

Tälle vuodelle on kovasit näyttelysuunnitelmia pohdittu ja tuntuu, etten malta odottaa, että kausi saadaan käyntiin kunnolla. Ja nyt on jo niin monta rautaa menossa tuleen, että en tiiä, mihin olen näitten kanssa hyvä.

Inkeri ja Orvokki on ilmoitettu Jyväskylään pentunäyttelyyn parin viikon päästä ja onpa sattumaa kerralla, ku mukana on vain kaksi porokoiraa, siskokset pohjoisesta, Inkeri ja Orvokki :) Hauskaa!

Orvokki järsi eilen semmoista puruluurullaa ja tunnin aikana sillä raukalla irtosi 3 hammasta...että löyhässä on lapsen hampaat :)

Nyt en jaarittele enempää tässä, vaan lähen nukkumaan minäkin.

Viikonloppuna on taas hauskaa tiedossa, Levin mätsäri. Meinasin roudata sinne kaikki talon nartut, joita on siis vain viisi kappaletta. Sami oli jonkin verran eri näkemyksellä mukana tässä, mutta me näemme, kuinka sen käy.

Mukavaa kevättä kaikille!

Kennelyskä tuliaisena Messukeskuksesta

Niin se kävi, että meillekkin rantautui ekaa kertaa koiranomistajan uralla kennelyskä.

Milla alkoi yskiä yöllä 10 vrk Messarin ensikontaktin jälkeen. Yöllä se alkoi se köhä. Ensin luulin, että kurkussa oli jotain. Kunnes aika äkkiä tajusin, että tämä on SITÄ! Yökki limaa runsaasti.
Muutaman päivän jälkeen alkoi yskimään Otto. Samaa kaavaa noudattaen. Sitten rupesi Pieta yskimään. Sen yskä oli yöllä aika huomiota herättävän kuivaa, laryngiittisen kuuloista yskää. Sitten alkoi viimeisenä (tällä hetkellä ainakin) yskimään Helinä. Joka kuulosti semmoiselta laryngiitin ja hinkuyskän sekoitukselta. Sitä piti käydä kattomassa yölläkin muutamaan kertaan, kun köhi niin tiukkaan.
Pihka ja Orvokki on ainoat, jotka ei ole alkaneet yskimään. Orvokki sai ennen messariin lähtöämme kennelyskärokotteen nenään. Ehkä se nyt suojaa sitä, koska Orvokin sisko, jonka kanssa ehittiin olla kanssakäymisissä ennen oireita, on saanut oireita. Ja rokotteen myöskin nenään viikko sitten. Ei nyt sitten tiedä, että oliko tämä rokotteen vai viruksen seurauksia.

Kuumeita meillä on mitattu ku sairaalan vuodeosastolla aamuisin. Liukuhihnalla. Kahteen kertaan olen huoleni ilmaissut eläinlääkärillekkin, mutta vakuuttunut sitten siitä, että toistaiseksi kaikki on hyvin, ja oireet viruksen aiheuttamia, ei bakteerin.

Nyt tässä karanteenataan oikein urakalla. Harmillista. Olis niin hyvä ikä Orvokkiakin käyttää vaikka missä, mutta eipä tuota viitti viiä tartuttamaan muita koiria. Tuntuu hyvin tarttuvan tämä tauti.

Huomenna se on sitten joulu ja stressiä ei ole.

Ei muuta, kuin hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!

Luppoaika Hento Kuiskaus l. Orvokki 11 vkoa

Orvokki ja Helinä

Luppoaika Hento Kuiskaus (Orvokki 11 vkoa)

Helsinki Winner ja Helsinki Voittaja 2015

Nyt on Helsinkin näyttely takana. Täytyy sanoa, että onnellisia, mutta väsyneitä olemme. Ja kerranki todettakoon jälkeen päin, että kannatti lähteä.

Syksyllä kun ilmoittautumisa laitoin, niin mietin, että onpa höppänää lähtiä noin kauas vain yhen koiran takia, Helinän siis. Sitten innostuin, että no, ilmoitanpa sitten Millankin. Näyttihän se minun silmään jotenki kivalta. Ei muuta, ku ilmoittautumisia menemään ja perjantaina se koitti lupausten lunastus ja reissuun lähtö.

Helinällä tippu lupaavasti karvat valeraskauden myötä, olis halunnu omistaa Pietan pennut, vaan ei onnistunut. Se oli siis ihan huippu kauhean näköinen, mutta kun on maksettu, niin lähteä piti.

Millalle ei saatu trimmaaja, joten itte piti. Ohjeita luettiin, youtubesta katottiin kaikki maholliset setterin trimmausvideot. Ihmisiä haettiin, jotka asiassa vois auttaa ja viimein löydettiin yksi ihana avulias ihminen, joka meille videota lähetti, kuinka homma hoituu. Pään ja niskan tuunasimme näillä ohjeilla. Loput vähän luetunymmärtämisen pohjalta. Hullunlailla katottiin kuvia huippukoirista ja siitä apinoimaan. Eikä se auttanu muu, ku lähtiä reissuun. Kävi miten kävi.

Niinpä sitten lauantai aamuna änkesimme Messukeskuksen ihmeellisen suureen parkkihalliin ja koirinemme yritettiin sieltä ulos ja alas päästä. Jännäähän se oli. Mutta sisällä oli ihan eri rauhallinen fiilis ja tunnelma. Isot kehät, väljyyttä sopivasti. Ensin oli vuorossa Milla.

Sillä oli Tanskalainen tuomari Annetty Bystrup. Arvostelun kirjoitan tähän, jos nyt vähääkään saan siitä selvää: 9 years, feminine. Well angulated body, well proposed head, rounded, well coat mark, and bite, ? low set ears, classy-wool, coat, ? deep of chest, a tail set & carridge, moves in drive, bit open elbows in front moves. VET ERI, VEK 1, VET-ROP. Helsinki Veteran Winner 2015.
Tässä linkki lauantain tuloksiin: https://ilmoittautuminen.kennelliitto.fi/tulospalvelu/frmTuloksetRyhma.aspx?N=9868&R=7

Minä ja Milla VSP-VET, ERI 1, SA, VARASERT, VV-15

Eli isoon kehään päästiin pitkän päivän päätteksi juoksemaan. Jatkoonhan me ei enään päästy, mutta saatiin kuitenkin olla siinä kehässä, mistä on vuosia haaveiltu. Huikea tunne!
Milla oli niin tyynen rauhallinen. Se ei äimistellyt mitään, sille passas kaikki ja jaksoi innostua aina uudelleen. Ja väliajat se otti lukua :)

Helinällä ei mennyt sitten ihan niin putkeen. Arvostelu meni näin: 5 v. Ujosti esiintyvä tyttönen, joka tänään ei parhaassa turksisa. Kevyehkö pää, jossa oikea profiili. Hyvät korvat. KEvyt alaleuka. Kevyehkö runko ja raajarakenne kauttaaltaan. Rodunomaisesti kulmautunut. Liikkuu kovin kapeasti edestä ja takaa. Häntä saisi kiertyä paremmin reidelle. Erinomainen karvanlaatu ja riittävät värivaihtelut.
VAL EH 1. Tuomarina Mari Lackman. Helinällä oli todella semmonen EVVK -asenne. Eli ei ollut ollenkaan Hempun paikka tuo. Mutta käytiin kuitenki, ku ilmoitettiin kerta.

Pitkän päivän jälkeen ajettiin sitten Katajanokkaan hotelliin yöksi. Koirat oli väsyneitä, mutta jakso lähtiä hakemaan iltapalaa Helsingin illasta.

No, sitten uusi aamu ja itsenäisyyspäivä. Toinen näyttelypäivä.

Helinä oli ensin tulessa. Arvostelu tässä: Hieman epävarmasti esiintyvä keskikoinen narttu. Melko hyvämuotoinen pää. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hieman kuroutuva vatsalinja. Hieman kevyt raajaluusto. Hieman alas kiinnittynyt häntä, jota saisi kantaa paremmin. Turkki ei parhaassa vaiheessa, mutta hyvä väritys. Saisi esiintyvä reippaammin ja itsevarmemmin. VAL EH 1, Lehkonen Harri.

Anni ja Helinä Mari Lackmanin arvosteltavana

FI MVA Helinä 

Sitten ajallaan oli Millan huki.
Enään ei handleria jännittäny lainkaan. Eilinen päivä oli vienyt jännitykset mennessään kaikkine tapahtumineen.
Arvostelu meni näin: 9 vuotias, miellyttävä, hyväkuntoinen narttu. Kauniit mittasuhteet. Hyvä nartunpää. Hyvät silmät. Hyvät hampaat ja purenta. Riittävä kaula. Hieman niukka eturinta, muuten hyvä runko. Normaalisti kulmautunut.
Liikkuu hyvällät rytmillä, edestä hieman tikuttaen. Itsevarma käytös. Hyvästä kunnosta onnittelut omistajalle.
VET ERI 1, SA, VARA-SERT ja VET-VSP, Helsinki Veteraani Voittaja 2015 -titteli.
Aivan mielettömän mahtava päivä jälleen. Ja tämän päivän osalta lämmitti luonnollisesti tuo SA. Siellä oli minun mielestäni ainakin hurjan kauniita koiria kaikki. Joka varmaan näkyi myös siinä, että ERIn sai jokainen gordoni. Enkä ihmettele. Taso vaikutti kovalta. Ja että Millakin sulautui siihen tasoon ainakin tulostensa perusteella ihan kohtuullisesti. Kaikki nartut ei saanut SA:ta ja siksipä se erityisesti lämmitti ja ne muut, jotka sai olivat ihan huippuhyviä kaikki.

Tässä linkki sunnuntain uloksiin: https://ilmoittautuminen.kennelliitto.fi/tulospalvelu/frmTuloksetRyhma.aspx?N=9869&R=7

ROP uros C.I.E BALTV-10, VV-15 Misty Lake´s Moonlightshadow ja VSP narttu  HeVw-15, VV-15 Vidjoels Michelle Pfeiffer

ROP uros C.I.E BALTV-10, VV-15 Misty Lake´s Moonlightshadow ja VSP narttu  HeVw-15, VV-15 Vidjoels Michelle Pfeiffer, Tuomari Jetta Tschokkinen

Rop-veteraani oli C.I.E ja Balttian voittaja, eli huonolle ei hävitty. Tuomari arveli, että alkaa mummeli väsähtämään jo sunnuntaina, kun Roppia jaettiin. No, ihan takuulla. Mutta meille riitti ja kelpasi oikein mainiosti se VSP. Päästiin ajamaan kohti pohjoista ajoissa.

Tällä onnentunteella jaksaa taas ottaa kaikki Hoot vastaan, mitä tuomarit tarjoilee :)

Nyt nautitaan näistä tunnelmista ja valmistaudutaan uuteen kauteen joulun odotuksen merkeissä :)

 HeVw-15, VV-15 Vidjoels Michelle PfeifferVidjoels (Milla) palkintoineen Oulussa hotellissa

Uutisia

8.12.2015
Tuloksia Helsinki viikonlopulta:
Vidjoels Michelle Pfeiffer ROP-VET HeVW-15 ja VSP-VET VV-15
FI MVA Helinä VAL EH 1 lauantailta ja sunnuntailta.

22.11.2015
Pistetäänpäs vähän uutisiakin tähän. Helinän pennuista kaksi on käynyt Pevisa-tarkeissa.

Viiman polvet 18.9.2015 0/0 (Parviämmä)
Helmi kävi 21.11.2015 polvet 0/0 ja silmät ok (Sapuneito). Helmillä Savukoskella saavutettu 24.10.2015 AVO 1, 76 pisteellä. Nyt siis VOI -luokassa jatkossa kilpailee hän.

Tästä linkistä pääsee suoraan näkemään Koiranetin Luppoaikaisten pystykorvien tietojen päivittymistä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoirat.aspx?Uusi=1&R=49&Nimi=Luppoaika&Kotimaiset=0

Pennut on nimetty ja rekisteröity

Pennut on nyt rekisteröity. Löytyvät jo kennelliiton tietokannasta ja Orvokki on omistajankin saanut nettiin...on se sukkelaa homma.

Tiistaina käytiin eläinlääkärillä saamassa mikrosirut ja taristukset. Kaikki oli kunnossa ja olivat niin reippaita lapsia, että ihan ilostuttaa. Siellä ne temmelsi ja (pissaili lattialle) ja lopulta alkoivat nukkumaan.

Nimet menee nyt sitten näin:
Orvokki = Luppoaika Hento Kuiskaus
Inkeri = Luppoaika Pohjantuuli
Pekka = Luppoaika Peto on Irti
Timo = Luppoaika Sokka Irti

Nimet meni ehotusten pohjalta esikarsintaan, johon koko perhe sai vaikuttaa, ja sen jälkeen pistettiin arpoen. Pohjantuuli oli ainut, joka oli päätetty jo valmiiksi ja arpa ei kohdistunut siihen, mutta muut nimet arvottiin.

Kohta lähdetään pentuja ajeluttamaan mökillä mutka, sitten iltapäivällä lähtee tytöt käymään mutkan Inkerin uudessa kotona tutustumassa etukäteen tulevaan kotiin.

Me ollaan harjoiteltu monenmoisia hommia. Putkessa römyämistä, pulkalla ajoa, vesiastioissa rymyämistä, pöydällä tutkimista ja vähäs mitäkin. 

Pietan pennut 5 viikkoa

Timo

Pekka

Inkeri

Orvokki yllä ja alla

Inkeri ja Otto

Niin ne on jo viijen viikon ikään päässeet nämäki pentuset.

Onhan ne tasasia ja yllättävänkin rauhallisia lapsosia. Minä jotenkin muistelisin pystykorvan pentujen olleen vähän aktiivisempia. Ehkä ne oli. Tai sitten vuodenajalla oli merkitystä. Ne synty juuri valosimpaan aikaan. Yöt oli yhtä valoa ja päivät vielä enemmän. Jotenki muistaisin istuneeni niitten kanssa yöllä aina tunnin kans olkkarin lattialla, ku oli hullun tunti villeimmillään. Ja se oli sitä vauhtia ja vaaratilanteita. Mutta nämä...

On kohta jo sisäsiistejä. Osaavat jotkut jopa tahtoa oven takana ulos pissalle. Tahottaessa kuitenki juostaan hirmu kyytiä ovesta pihalle ja pissalle ja kakalle. Yöllä herätään kerran. Tai ainaki minun olkkarivuorolla viime yönä herättiin vain kerran ja käytiin pissalla. Ulkona pennut raapas maitohuikat ja tuli sisälle nukkumaan. Herätys oli kellon soittoon puoli 8. Aivan ihmeellistä. Hämmästyttävää!

Pentujen luonteissa ei ole edelleenkään mitään merkittäviä eroja ilmaantunut. Kaikki aika lailla samankaltaisia. Iloisia, reippaita. Hännät heiluu ja vispaa vinhasti. Syliin halutaan. Ja selällään on kiva kölliä. Hirmuista ihmisten syömistä ei ole havaittavissa. Ei ne järsi ihan hillittömästi, toki vähän, mutta ei ole kädet punasilla pilkuilla, eikä mustelmilla. Aivan ihania lapsia, aivan ihania!

Mutta...mulla pitäis alkaa päättämään, kumpi tytöistä on se, joka meille jää. Enkä minä tiiä. Tunteet sanoo Inkeri, mutta järki puolestaan Orvokki. Nyt pitäis varmaankin mennä sen järjen mukaan, mutta ko Inkeli on niin ihana! Se on semmonen mussukka-pussukka. Vähän vanttera söpöläinen. No, toisaalta, mulla on aikaa vielä kaksi viikkoa pohtia asiaa.

Pieta täytti tänään 3 vuotta. Minä edelleen sitä vuolaasti ylistän. Sen luonto on aivan kultaa. Ja se on niin älykäs. Sillä on luontainen arkijärki ja älli kyllä sisäänrakennettuna kovalevylle. Aivan huippu!
Siinä on sitä jotain, jota en olettanut koirissa edes olevan.

No sitten tämä Helsinki kuvio. Näyttely siis. Helinällä on lupaavasti karvat irti, juuh! Vattan alus karvaton, valeraskaus ja täysvalmius hoitaa Pietan pentuja, JOS Pietalle olis vaikka käyny jotain. Milla on kerinnyt kasvattaa sopivasti karvoja, mutta tuo pää...hmmm....en tiiä, minkä sille tekis...olen pölvästi menny ja ajellu syssyllä siitä karvat pois ja nythän siinä on sitten sellainen iloinen luonnonkihara pehko, just juu! Semmosella hattaralla on hyvä lähtiä sitten Helsinkiin isoihin kehiin hipsimään. Trimmaaja ei ollutkaan käytettävissä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ja nyt on vähän niinku uupelo sitten tästä osaajasta. Mulla ei välttämättä älli riitä siihen hommaan. Täytyy vielä Kolariin soittaa ja kysyä ja jos ei onnistu, niin häätyy vain alkaa itte uskottelemaan itelleen, että kyllä se siitä suttaantuu, ku ei kauheasti oota suuria.