tiistai 20. toukokuuta 2014

Levin ryhmänäyttely 17.5.2014

Tuomari Tapio Kakon syynättävänä

Pieta kävi siis Levillä Ounasjokilaakson kennelkerhon järjestämässä ryhmänäyttelyssä 17.5.2014. Tuomarina toimi Tapio Kakko. Arviointi meni seuraavasti:
Hyvän kokoinen narttu, joka riittävän pitkä. Hieman kevyt kuono. Hieman pyöreä kallo, vaaleat silmät. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut. Hyvä raajaluusto. Erinomainen karvanlaatu. Kippura ja ylöskiinnittynyt häntä. Liikkuu tasapainoisesti riittävällä askeleella. Miellyttävä luonne. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti. NUO H. Tapio Kakko.
Oli kuulkaa siinä ja siinä, että vallan EH:ta antanut. Mutta tuo häntä...No, mutta olen edelleen hyvin hyvin tyytyväinen arvosteluun, koska koirassahan on niin paljon hyvää! Ja tältä tuomarilta ei saa mitään ilmaiseksi, ja tuos edes väläytetty EH lämmittää kummasti. Mutta mikä parasta, Pieta ei jännittänyt yhtään Tapiota. Vaan antoi tonkia, penko, vanuttaa ja venyttää tassua ja häntää...hienot pikkutytöt. Mutta toki pieni höpötys oli Pietalla mielessä, se tähyili koko ajan vanhempaa emäntää, eli minua. Ja meinas kohta, että ei ala millekkään, kun minä en ole narun jatkeena. Mutta näin meni näyttely hienosti meiltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän kommenttisi tähän

Luppoajan taustalla

Kotisivujen vaihtoehdoksi valittiinkin blogisivu Kennel Luppoajan ajankohtaisiin, koiramaisiin asioihin. Sana Luppoaika tarkoittaa seuraavaa:Luppo on puissa partamaisena kasvava jäkälä eli naava. Luppoa esiintyy hyvin yleisenä Lapissa kasvavissa puissa, joten se on talvella tärkeä ravinnon lähde poroille. Substantiivi luppo on merkinnyt Pohjois-Suomen murteissa joutenoloa. Esim. porot seisoskelivat kujalla luppoa nopostellen. Luppoajalla on tarkoitettu jouto-, työtöntä aikaa, joutilaisuutta. Esim. Täällä majaili luppoaikaa viettävää kaukopartioväkeä. Luppoilla –verbi puolestaan on tarkoittanut kuljeksia, maleksia joutilaana, työtä hakien t. odotellen. Lähde: Nykysuomen sanakirja 2, WSOY 1988. Meille nimi Luppoaika on siis jonkinlaista joutoajan täytettä, joutavanpäiväistä hommaa. Kuten koirahommat yleensä on.