Mullapa on tuommonen. Se on tosi hyvä, jos tarvii vaihdella numeroita koirien välillä. Se on Iitukka -merkkinen ja jos joku innostuu aiheesta, niin kysyppä multa, niin kerron sullekki, mistä näitä saa. On tosi hyvälaatuinen, eikä hinnakiroissa ensinkään. Suosittelen siis!
Pietan astutuksesta on huomenna kulunut aikaa 2 viikkoa. Elämme jännittäviä aikoja. Ja toiveikkaita, ennenkaikkea!
 |
| Pieta n. 6 kk ikäisenä |
 |
| Pieta reilu 1 v |
 |
| Pieta |
 |
| Kaunis Pieta |
 |
| Tuhkavuorten Yön Kuutamokeiju eli Pieta
Pietan sisko (Tuhkavuorten Yön Tähtitiuku eli Maisa) oli vuoden koira 2014 kilpailussa sijalla 1 jaetusti, mutta kuitenkin. Ja nyt "tilattujen" pentujen isän emä (Hattivatin Sammaleinen eli Noita) sijalla 5 tai 6 riippuu siitä, miten lasketaan ykkössija, jossa tasapisteet. Hienoja narttuja molemmat.
Minua niin jännittää tämä pentujuttu. Ehkä varmasti siksikin niin kovasti, että jätän itselleni tästä pennun. Toivon, että narttupentuja tulee, mutta jos ei tule, niin uros täytyy ottaa sitten mietinnän alle. Huh, vielä sen 6 viikkoa, kun jaksaa jännittää, niin johan tulee tieto tästäkin jännityksestä.
Ainakaan vielä ei ole mitään pahoinvointia ilmaantunut Pietalle, mutta nyt onkin varmaan vielä liian aikaista tämmösiä "oireita" tullakkaan.
Eilen juttelin tuttavan kanssa, jolla on meidän siperianhuskyja 2 kpl, siis pentuna heille muuttaneita. Ovat syksyllä jo 14 vuotiaita. Toinen kuulemma vielä täysin terve, on vähän viettänyt rennomman elämän, sellaisen "mallin" elämän ja toinen ei enään niin terve, mutta taustalla työteliäs elämä. Puhuttiin siinä koirista ja kuulin itseni myöntävän, että haluan itselleni sellaisen koiran, jonka kanssa on helppo elää. Ja vuolain sanoin puhuin porokoirasta. Niin, olen tässä tajunnut, että tämä on se rotu, joka on minun rotu. Jos mallaan asiaa tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni, niin täydellinen koira.
Koira, joka osaa olla rauhallinen, ei höyryä, jos on "pirttipäivä". Koira, joka kuuntelee minua. Tottelee, vaikken mielestäni ole satsannut opettamiseen tämän kohdalla. Mutta arki on opettanut koiran täydelliseen kotielämään. Muutamat harjoitteet myös siihen elämään, mitä välillä elämme, eli näyttely-ym.ihmisissä käynnit. Se selviää niistä myös lapsen kanssa. Osaa kulkea kaupungivierailulla hississä ja joka paikassa, kuin olisi aina siellä ollut. Ei hörhellä, vaikka olisimme missä vierailulla. On koko ajan kuulolla, pitää aina minun puolia, jos koirasta voi näin sanoa. Toimii, kuin ajatus. Se pärjää ulkona, jos tarve vaatii, se pysyy mukana irti, jos ulkoilen sen kanssa. Olen hämmästänyt. Minulla on tällainen koira. Pieta. Koiramaailman ihme...aika vuolaita sanoja, mutta olen jo jokin aika sitten snaonut, että en lakkaa ihmttelemästä tätä koiraa, en lakkaa kehumasta tätä koiraa. Vain vuolaita ja ylistäviä sanoja löytyy Pietasta, jos häntä joudun "kuvaamaan". En tiedä, olenko vain onnekas ja onko koira ainutlaatuinen, mutta olen kuullut muidenkin joskus puhuvan tällaisista koirista.
Jopa taas tuli kehuttua Pietaa. Mutta niin se vain on. Aamulla tyhjensin anaalirauhaset pitkästä aikaa siltä. Se tuli minulle kertomaan, että "käydäänkö" vähän tyhjentämässä rauhaset? Käveli kiltisti pesuhuoneeseen, suoritin tyhjennyksen aivan kaksissa "miehin" koiraa ei tarvi edes komentaa, vain sanoa rauhallisesti, mitä tehdään. Eikä sitäkään tarvis, se tietää kyllä. Koira kuin ajatus!
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommenttisi tähän