Pennut melkein 3 viikkoa

Pieni porokoiran poikanen, Pekka

Ilo-Orvokki, pieni porokoira tyttönen

Pieni poropoika, Timo

Pieni tyttö, porokoiratyttö, Ilo-Inkeri

Pennut on hilkkua vailla kolme viikkoa vanhoja.

Pennut on punnittu keskiviikkona ( 2 vkloa + 1 päivä) ja painoa oli kertyny niinkin paljon, kuin Pekka 1245 g, Timo 1440 g, Inkeri 1460 g ja Orvokki 1366 g. Hyvin on painot noussut, Pekka pitää perää pikku-ukkona, mutta hyvässä kasvussa on sekin.

Matolääkkeet meni samalla hotkasulla, ku punnittiin pennut. Ei ollut tietysti aivan ihanin maku, mikä suuhun tungettiin. Kahdelle matolääke meni alas mukisematta, mutta kahdelle muulle aiheutti kyllä inhorekation.

Tassut on otettu alle ja viipotus murinan ja haukun kera on välillä kovaa. Laatikko alkaa olla kohta pieni ja olohuoneeseen on jo muuttokamppeet siirretty, mutta päätettiin kuitenkin vielä pitäytyä pienemmässä laatikossa. Kyllä sinne isompaan huoneeseen vielä ehtii, kunhan kokoa tulee vähän lisää.

Helinällä on vahva tunne siitä, että hän olis pentujen emo. Heti on tarjoamassa tissiä, kunhan vain tilaisuus koittaa. Ja aina, kun Pietan silmä välttää, niin hän on kyllä haukkana paikalla. Aika raskas kaveri sikäli :)
Millaa kiiinnostaa pennut myöskin, mutta hän ihailee sivusta. Istuu sängyllä ja katsoo uteliaana alas pentulaatikkoon. Pihka hiipii tylysti pentulaatikkoon seisomaan ja nuuskimaan, mutta se hiipii, ku intiaani hiljaa ja nuuhkii varoen ja hellästi. Pihka olis niin hyvä emo. Ja varmaan tulee nauttimaan pentujen seurasta, kunhan vain vähän vielä vahvistuvat tuossa isommaksi.

Pietan ja Pötkyn pennut syntyivät

parkit on tyttöjä ja mustat on poikia

Pieniä porokoiran kuonoja

kaikki neljä äidin kainalossa

Viime yönä ne syntyivät. Pietan ja Pötkyn pennut. Ensin tuli 2 parkkia tyttöä ja sitten 2 mustaa poikaa. Äidin ja isän mukaan värit.
Painoa oli 402-424 g. Aika isoja siis olivat. Pieta hoiti homman tyylikkäästi, niinkuin vain Pietan voi olettaa toimivan.

Pentuja odotellessa

No niin...minkähän verran siitä nyt olis aikaa, kun viimeksi mitään olen päivittänyt blogiin...ohan siitä.

No, lähetäänpäs jostain liikkeelle. Pieta siis kävi ultrassa, jossa näkyi silloin kaks pentua, ja tärkein seikka, eli se, että niitä pentuja siis oli tulossa. Pari viikkoa sitten tein havainnon, että jotain on pielessä Pietan suhteen, kun oli pissannut sisälle parin tunnin aikana, mitä kävästiin kylällä. Sehän ei ole sitten yhtään Pietan tyylistä. Soitin siitä heti sitten eläinlääkärille ja päästiin Hettaan perjantai-iltapäivän ratoksi. Pissannäytteen sain eläinlääkärin pihalla purkkiin ja siinä nyt ei mitään erikoista stixattuna, mutta sedimentissä ja mikroskopoimalla sitten näkyi bakteereita, epiteeli- ja valkosoluja. Siinä sentrifuugin pyöriessä Pieta ultrattiin. Ja ultrassa näkyikin sitten jo 4 pentua. Pontevia liikkujia.
Kotiin hyvillä mielin. Pentuja oli tulossa ja vaiva huomattiin ajoissa. Ja tästä täytyy kyllä itteänsä kiittää, että se on aina se joku ihmeen kello ja hälytysääni, joka kertoo, että tämä ei kuuluis olla näin, tässon joku vialla. Niinku oli nytki. No, koira sai antibiootit ja vaiva hoitui.

Sen jälkeen on hommat sujunu muuten ihan tasaseen. Vatsa on valtaisa, ainakin minun mielestä. Ennustetaan ihan sitten vaikka 7 pentua, jos jotain pitäis ennustaa. Voin toki olla väärässäki, mutta pianhan tuo selviää.

Millalta on leikattu tässä välissä, kolme viikkoa sitten ne hillittömät rasvapatit selästä, jalasta ja hännästä. Kaks viikkoa ämpäri päässä hyörimistä ja homma selvä. Nyt on tikit pois ja karvakin jo kasvanut hyvin tilalle. Arpien päät vielä vähän törröttää. Pitää rasvailla ja hieroa, pehmiävät sillä. Kyllä siltä vain oli helppo tikit ottaa pois, kun ei muuta tarvinnut, kuin rapsia menemään, ei se yrittäny paeta ees mihinkään suuntaan. Hienon hieno vanha mimmi.
Oton kans ovat päässeet urakalla hulvertamaan. Ja ohan ne nauttineet. Tukka putkella juosseet. Millan kohalla tuo tukka putkella tarkottaa todella sitä. Sillähän on niinku tukka ;)
Illalla on sitten kiva ollu käpertyä ihmisten syliin nojatuoliin, kerälle. Kasa luita. Siltähän se tuo setteri näyttää, verrattuna näihin muihin meijän koiriin. Ovat vankemman puoleisia otuksia he.

Tänään meinaan raskia raapassa ilmoittautumiset Helsinki winneriin ja - voittajaan. Huh, paljon rahaa, mutta nyt tuntuu siltä, että kerranki pitäis päästä sinne. Helinä ja Milla mukaan. Eihän siellä saumaa ole kummallekkaan, mutta seku häntä...sitähän se kaikki on...

Helinän pennuista kivoja kuulunu syksyn päälle. Saalista on saatu, monenmoista. Se ilahuttaa aina. Että on saatu sitä, mitä tarkoitus on ollut hakeakkin.

Nyt minä heitän tähän nivaskan kuvia perään ja jään ootttelemaan pentujen syntymää. Eilen pistin sitten viimisen herpes -rokotteen, jotta saavat sitten vain pennut tulla maailmaan.
Palataan!

Pieta 56 vrk

Vidjoels Michelle Pfeiffer (Milla) kohtapuoliin 9 v

Milla

Milla

Milla ja kuuluisat kuolavanat

Milla 9 v

Milla

Helinäkin tykkää viinimarjan poiminnasta

Osmo-poika 

Mustat ruotsalaiset vauhdissa

Aina yhtä valovoimainen Osmo

Märkä koira -Milla-

eleganttiliikkeinen Milla

Rovaniemen ryhmänäyttely 29.8.2015

Viikko sitten lauantaina Överkalixin näyttelystä toipumisen jälkeen suunnattiin sitten Rovaniemelle.
Mukaan lähti samainen kaksikko, kuin ruottin maalle eli Helinä ja Hugo.

Hugon ohjelmisto oli jo heti aamusta. Se tais vähän yllättää sisarustensa ihmiset, kun oliki niin komea. No, mehän tiesimmä sen toki :)
Sen verran komiaksi arvioi tuomariki sen, että sijoitti Hugon PU 2 ja sai ensimmäisen sertinsä. Sikäli hienosti, että kyseessä oli Hugon toinen virallinen näyttely suomessa ja siitä napsahti serti. Taisi olla parhaiten siitä pentueesta. Meillä täällä lapissakin on elämää, vaikka aina ei uskois. Ja häätyy kyllä Hugon eduksi todeta, että olihan se esimerkillisen kiltti ja reipas poika. Koko päivän se jakso olla hyväntuulinen, reipas, iloinen ja ties mitä. Kovasti tuomari siitä hyvää löysi, keulaa vain vähän kevyeksi moitti ja massaa sais tulla lisää. Mutta nämä on korjattavia asioita. Uskoisin.
Novamian sakkia osallistui myös kasvattajaluokkaan saaden KP:n. BIS -kisassakin vielä meni todella hienosti, siinä oltiin BIS 3-kasvattaja.

No, miten se Helinällä sitten menikään...
Se meinas taas ensin, että ei kinosta nämä hommat sitten yhtään vähää...onneksi sitten tapas Pluto-pojan ja sitten innostu rähisevistä kanssa sisaristaan sen verran, ettei aivan matalaksi jääny tunnelma. Tulos oli VAL ERI 1, SA, PN 4. Takaliikkeitä moitti ja häntää. Molemmat allekirjoitan, häntä on korkea, jos vähänkään on mieli miinusmerkkinen, kotona on tiukka kippura, mutta kovasti mielialahäntä. Mutta kaikissahan virheitä on ;) ja kehän isot kivenmurikat näkyi vaikuttavan liikkumiseen kovasti, kohta näytti, että kieltäytyy juoksemasta.

Anni ja Helinä roin ryhmiksessä, PN 4 sijoituksenaan.

Nyt siis on Pieta ultrattu tiineeksi. Millalle varattu patinpoistoleikkaukseen aika ja sillä tavalla...tässä nämä koiramaailman seuraavat liikkeet sitten ovat.
Syksy tuo tullessaan toivottavasti tuloksia Helinän pennuille metsästä ja toivotaan, että Helinällekkin saahaan saalista täältä länsikairasta.

Ultrassa näkyi pentuja -pentuja odotettavissa Pietalle ja Pötkylle-

No nyt on kyllä aihetta iloon...
Ultrassa näkyi pentuja. Pieta on siis tiineenä.

Eilen en enään malttanut odotella sitä, että pääsisin ultraan viemään Pietaa, vaan soitin aamulla eläinlääkärille ja pääsimme pian jo selvittämään tilannetta.
Sanoin eläinlääkärille, että nyt en arvele kyllä yhtään mitään pentujen olemassaolosta...kuten viimeksi varmuudella väitin, että niitä olis tulossa. En puhunut mitään.
Pieta kellistettiin lattialle, helpompi niin, ja Marianne alkoi ultralla tutkailla. Siellä näkyi 2 pentua. Voi ilon päivää! Eli ainakin kaksi olisi tulossa (toki vielä voi tapahtua jotain, mutta tähän asti tilanne näyttää toivotunlaiselta).

Pietalla on 63 vrk:n laskettuaika 9.10.2015.

Tässä vielä Pietan ja Pötkyn yhdistelmä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI15107/11&ReknoE=FI59422/12

Nyt vain siis odotellaan...

Samalla meidän uusi koiramme, mummokoira, Milla kävi näyttämässä rasvapattinsa, ja varasimme niiden leikkausajan ensi viikolle. Millahan on siis gordoninsetteri narttu, ikää marraskuussa jo 9 vuotta, mutta ikä ei näy, kuin muutamassa harmaassa viiksikarvassa. Tässä Vidjoels Michelle Pfeifferin (Millan) sukutaulua koiranetissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=S68780%2F2006&R=6, Millan suvusta tarkemmin löytyy ruotsin hunddatasta.

Nyt siis vain odotellaan... :)

Överkalixin näyttely ja muita...

Niin se saapui kesä meillekkin viimein. Kuumaa jopa on ollut, mutta en valita. Paitsi iltapolttiaisista ja mäkäröistä. Muuten en. 

Pieta astutettiin taas Pötkyllä kaksi viikkoa sitten. Progetestit meni niin, että juoksun 7.päivänä oli 3 progearvo ja 9. päivänä lukema oli 8,1. Otin itte verikokeet, kun se ei aina meillä täällä ole niin saatavilla, ja mikäpä siinä. Menee, kuten ihmisilläkin, koira ei vain hoksaa pelätä etukäteen. Ja Pieta on niin hyvä potilas. 

Käytiin siis Pötkyn luona perjantaina ja lauantaina. Molemmilla kerroilla olivat nalkissa alta "aikakaksikon". Viikon päästä ekasta astumisesta Pieta sai herpes-rokotteen, jotta minimoidaan pentujen menettämisen riski. Rokote oli kova homma saada, mutta viimein se oli minulla käsissä ja rokotin koiran. 

Viikonloppu vietettiin sitten Överkalixin kansallisessa kaikkien rotujen näyttelyssä. Lauantaina esitin ystäväni Nova Scotian noutaja -pojan Hugon. Novamian Jasper Moonstonen. Oikein oli mallikkaasti käyttäytyvä poika ja tuloskin hienosti EH. 

Tänään jatkui Helinän sertien metsästys, ja jatkuu edelleen. Johan Juslinin arvioinnin mukaan tulos oli EH. Häntää moittii, muuta moitetta en ainakaan löytänyt arvostelusta, joka oli sen verran epäselvä, että arvaten meni...Kohtuullisen hyvä Juslinin arvioinniksi, mutta jos sen SA:n olisi edes saanut..jos ja jos...kun ei niin ei...Niinpä peli jatkuu jossain päin joskus. 

Helinällä se häntä pakkaa laskemaan tunnelman mukaan ja kuumuus rokotti Helskyä tänään sekä ylipäänsä näyttelytunnelma, ei se ole oikein iskussa siellä. 

Pietalla juoksu

No niin...sitä ollaan taas toiveikkaasti liikkeellä. Pietalla on juoksu. "tarttui" Helinältä, mutta siinähän ei ole mitään huonoa siinä. Tuli juoksuun, kuten ajattelinkin. Soitin eilen eläinlääkärille, josko sitä nyt sitä progesteroonitestiä käytettäis, että saatais lopulta niitä pentujakin aikaseksi. Hain eläinlääkäriltä näytteenottosetin; neuloja ja veriputkia. Pitäis luonnistua, tuleehan tuota otettua iteltäki noita näytteitä...sitten maanantaina, kun on näytteet saatu, niin putket pakettiin ja postiin ja odottamaan seuraavaa päivää, millainen on tulos. Ja sitten Pötkylään.
Eli sama yhdistelmähän se on mielessä, mikä viimeksikkin, eli Poatsu Into-Pinkeä olis sulho nro 1. Pötky on niin kerralla viehko jäppinen, että sen kanssa täytyy vielä yrittää. Helinää ei luonnollisesti vielä astuteta, annetaan entisten nappuloitten vanheta ja kasvaa, niin nähään, mitä niistä sitten tulikaan.

Tässä Luoteis-Lappi -lehden juttua meidän pystykorvaisesta...