tiistai 3. kesäkuuta 2014

1 viikko elämää takana

1 viikko elämänmakua takana
Pikkuhauva
Pikkupossut 
Kourallinen koiranpentua
Son ruokatauko ny!
Lups, lups, maisk, maisk!
Helinän pienet 
Mussuttaja


Tänään on pienet siis yhden viikon vanhoja. Ja jos Oliver eläisi, niin tänään olis 16 vuotta täynnä. Kyllä en Pertti-Kalevia unoha ikinä, en sitten ikinä. Muistan vieläki, ku eilisen sen aamun ja auringonpaisteen ja lämmön, kun Pellervoinen klo 6 oli maailmaan putkahtanut. Ainokaisena. Oli se komia ja ihana poika. Ainutlaatuinen herra! Siitä on kohta kaks vuotta, ku Pepe on täältä poistunu, mutta vieläki välillä korvissain kuulen Oliverin "huhuu" -äänen. 

Mutta koska elämä jatkuu ja maailmassa on nyt pienet pystykorvat, niin keskitytään niihin, vaikka välillä saa menneitä muistella. Kaikilla on merkityksensä minun elämässä ja sydämessä. 

Eilen puntaroittin pentuja, ja yli 500 g painoivat. Olen leikannu niille hiustenleikkuusaksilla pikku rantuja merkiksi ja erotukseksi niskaan, selkään, lapoihin jne. Enkä silti niitä erota. En raskinu kynsilakottaa niitä, ku se on niin kauhia se lakan haju. Menee vielä hajuaisti. 
Helinä on niin esimerkillinen äiti pennuille, että ei menny pennutus hukkaan. Onnistui synnytyksessä omin avuin, hoitaa erinomaisesti pentuja, syöttää niitä yli kylykien, jos näin vois sanoa. Ja niin on tasanen sakki, tuo pentue. 
Aivan, ku aivan pieni aavistus olis silmien väliin ilmaa tullu, että muutaman päivän päästä ne simmukat sitten varmaan aukiaa...tai ei ees varmaan, ku aukiaahan ne. 
Helinä suvaitsee Oton samaan taloon, mutta Pietalla ja Pihkalla ei ole mitään jakoa talon seinien sisäpuolelle...kyllä niin lupaavasti kurisee heille. 
Ihmisille ei ole vihainen, on parit tutut käyny varovaisesti ihailemassa, niin ei ole ärhäkkänä ollut ollenkaan. Helinä nukkuu tuolla pentujen kanssa, vaikkeivät olis ruokailupuuhissa edes. 
On se kyllä niin hieno äiti. 

Siinä ne pikku piiperöt laatikossa nukkuvat äitinsä kanssa, näkevät unta ruoasta ja välillä pienesti inisevät. Pienet tassut ilmassa viuhuu ja häntä jämerästi vipattaa...Ihania pieniä!

Tässä vielä linkki sinne vanhaan blogiin, jossa myöskin, yllätys, yllätys kuvia koirista: http://koiramaenkoirat.blogspot.fi/.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän kommenttisi tähän

Luppoajan taustalla

Kotisivujen vaihtoehdoksi valittiinkin blogisivu Kennel Luppoajan ajankohtaisiin, koiramaisiin asioihin. Sana Luppoaika tarkoittaa seuraavaa:Luppo on puissa partamaisena kasvava jäkälä eli naava. Luppoa esiintyy hyvin yleisenä Lapissa kasvavissa puissa, joten se on talvella tärkeä ravinnon lähde poroille. Substantiivi luppo on merkinnyt Pohjois-Suomen murteissa joutenoloa. Esim. porot seisoskelivat kujalla luppoa nopostellen. Luppoajalla on tarkoitettu jouto-, työtöntä aikaa, joutilaisuutta. Esim. Täällä majaili luppoaikaa viettävää kaukopartioväkeä. Luppoilla –verbi puolestaan on tarkoittanut kuljeksia, maleksia joutilaana, työtä hakien t. odotellen. Lähde: Nykysuomen sanakirja 2, WSOY 1988. Meille nimi Luppoaika on siis jonkinlaista joutoajan täytettä, joutavanpäiväistä hommaa. Kuten koirahommat yleensä on.