Ei tullut pentuja

No nyt on uskottava, että niitä pentuja sitten ei Pietalle tullut. Vaikka minä jaksoin kyllä loppuun saakka uskoa siihen.
Huomenna on 70 vrk täynnä, joten takarajat alkaa olla ohitettu.
Minä se olen lämpöjäkin mittaillut, välillä tiuhaankin tahtiin. Tällä kuluvalla viikolla on lämmöt menneet 37,6 - 38,3 väliä. Välillä on Pieta läähättäynyt sisällä ilman minkäänlaista aktiviteettia. Hän kun ei yleensä sisätiloissa hosu siihen malliin, että läähättämään rupeais...
Kaikesta uskomisesta ja toivomisesta huolimatta on nyt todettava, että tämä operaatio jäi ensi kertaan.

Seuraavan juoksun tultua suuntaamme siis uudelleen Pötkyn luo ja tällä kertaa pyrimme kyllä huolellisempaan työhön :)

No muihin asioihin sitten. Helinän ilmoitin juhannusnäyttelyyn Tromssaan. Ainut ihana, mikä tässä nyt on, tai no ihana ja "ihana"...eli Helinä on puottanut karvansa jo jokin aika sitten. Uusi turkki on kasvamassa, mutta millaiseksi se ehtii, onkin toinen kysymys...huh huh.

Päivitän tyttöjen näyttelytuloksia, kunhan ne tulee koiranettiin.


No, näillä mennään tällä hetkellä. Ja tämä kevät on ollut ihmeellinen. Ei aurinkoa, ei ollenkaan sellaista kevätaurinkoa, mitä normaalisti on ollut. Käsittämätöntä. Tutkimuksen mukaan Rovaniemelläkin on aurinko paistanut tässä kuussa vain 71 tuntia, joka on kai aika vähän. Edellinen vähäaurinkoinen kesä on ollut 1983, jolloin aurinko kuitenkin paistoi tuplaten tähän nähen. Ei ole kumma, että ihmetyttää tämä auringon vähyys.

Uusi ultra -->tyhjää näyttää

Tänään ehkä minunkin on pakko tunnustaa tosiasia, että Pieta jäi tyhjäksi. Vaikka (hih) vieläkin aivan vähän luulen/toivon/kuvittelen, että se pentuja yhen-kaks pyöräyttää...toiveajattelua kovimmillaan on tämä minun homma nyt.

Tällä kertaa näin, mutta jatkamme tätä samaa harjoitusta, kun seuraava juoksu tulee kesän päälle. Sama uros ja sama suunnitelma, mutta nyt täytynee pyrkiä usiampaan astumiseen ja parille päivälle kuitenkin astumiset sommitella. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, minä vain luotan siihen. Nyt ei tullut kesäpentuja, mutta syksypentuja sitten ehkä.

Toisaalta, ihan hauska ehkä viettää se paras kesä, eli sääsketön aika, aivan ilman pennuille osoitettua sääskien piinaa ja saamma mekki nauttia vähän kesästä. Viime kesänä oli pennut periaatteessa parhaimmilleen, vaikka sääskien kannalta pahimmilleen ja kuumimmilleen helteiden suhteen. Nyt sitten olis syssyn mittaan, joka onki aika hyvä pentuaika.

Mutta koska kaikella on tarkoituksensa, niin ehkä näinkin oli hyvä. Vaikka...minä niiiiiiin ootin, että saisin oman pienen pennun kasvamaan tähän jo.

Helinä on aika bikinkunnossa reisistä ja kyljistä, täytyy kattoa, mikä sille jää karvasaldoksi, onko järkeä lähteä sitten ruotsiin ja norjaan näytelmiin.

Palataan taas!

Käytiin Pietan kanssa ultrassa

Uteliaisuus voitti sittenkin. Varasin aamulla Pietalle ultra-ajan ja käytinkin jo.
Tyhjää näytti. Huomenna astumisesta on kulunut 28 vrk. MUTTA mulla on niin ihmeen vahva tunne siitä, että kyllä siellä kyytiläisiä on, vaikka nyt ei siltä vaikuttanutkaan.
Jostain syystä olen 99 % varma tästä asiasta. Voin toki olla väärässä, joo...mutta kun tämä tunne. Pakko olla positiivinen ja luottaa vaistoonsa. En usko, että Pieta pettää tässäkään suhteessa.
Se on niin vetäytynyt omiin oloihinsa, nukuskelee yksin, vaikka yleensä kulkee varjona perässäni. Nyt eilenkin söi niin hitaasti, ettei ehtiny ees kyttäämään Helinän syöntiä, jota yleensä harrastaa. Istua napottaa puolen metrin päässä Helinän ruokatarjottimesta. Eilen siis yhtäaikaa olivat valmiit. Ja välillä on huulipielet märkänä, kun näyttäis niinku pahoinvoivaltaki.

Pieta painoi 19,2 kg, minun mielikuvani painosta olisi ollut 16-17 kg välissä, joten tämä lievä painonnousukin puhuisi pentujen puolesta. Tai hyvän ja runsaan ruokatarjoilun :)
Otto puolestaan kävi kontrollipuntarissa kastraation jäljiltä ja painoa oli 50,4 kg, eli mitään lisäystä ei ollut tullut. Hyvin pysyny kurissa paino hällä.

Mittasin mittanauhalla (aivan neuvolahommiksi meni) Pietan mahanympäryksen, se oli tuosta takajalkojen eestä heti mitattuna 55 cm. Katotaan muutaman päivän päästä, onko lukema pysyny samana. Tämä voi olla ihan höpsä konsti, mutta katotaan kuitenkin.

Ultra uusitaan ens viikon tiistaina, jolloin uskon että kyytiläisiä näkyy.

Nyt vain täytyy luottaa omaan vaistoon, joka on tiukasti sitä mieltä, että pentuja tulee :)

Seurataan tilannetta.

"pikkuvieras" kävi kylässä

Luppoaika Äijä-Sisukas eli Justi

Ei hassumman mallinen poika tämä Justi lain...

äiti ja poika samassa treenissä...eikä ole poika kyllä äitiään huonomman näköinen ;)

Justi-poika kävi tänään kylässä. Oli ilo nähdä tätä iloista ja hyväntuulista sekä komeaa pystykorvaista koiraa.

Luppoaika Sapuneito (näyttelytulokset)

Luppoaika Sapuneito (kuva otettu Pellon näyttelystä helmikuulta)

Helmi kävi tänään Vaasassa saakka kv näyttelyssä. Tuomarin oli Reino Korpela.
Helmin arvostelut meni tähän malliin: "Kirkas keskipunainen. Noin keskikokoinen, nuori narttu joka kehitysvaiheessa ja jolla kevytpiirteinen pää. Hyvät silmät ja korvat, alaleuka voisi olla voimakkaampi. Kokoon sopiva runko, samoin raajaluusto. Hieman niukat kulmaukset. Eturaajojen kiinnitys vielä löysä. Hyvälaatuinen karva. Oikein kaartuva häntä. Liikkuu kevyesti. Normaali luonne." JUN-EH.

Hauska tuo luonne normaali ;) Tänään juuri viimeksi iloitsin näistä tyttösistä, kuinka ne on niin reippaita pimuja tuolla maailmalla liikkuissa. Helmiki on semmonen maailman syleilijä. Kaikki ohikulkijat olis ihana halata ja pussata. Niin ilostuttaa, niin ilostuttaa.

Hienosti meni Helmin ensimmäinen näytelmä. Helinän ensimmäisen näyttelyn tulos oli H, että tyttäret on kahden osalta olleet äitiään parempia. Se on saavutus se. Pennut on vanhempiaan parempia. Ainakin äitiään parempia. Nyt tuli hyvä ja lämmin mieli.
Onnea Helmi!

Näyttelytuloksia (Luppoaika Parviämmä)

Viima, eli L.Parviämmä kävi pystäreitten Talvipäivillä Joensuussa maaliskuun aikana osallistumassa näyttelyyn. 

Tapio Eerola oli tuomarina ja arvostelu meni tähän malliin: "Mittasuhteiltaan erittäin hyvä. Erinom. tyyppi. Kaunis pää. Hieman lyhyt kuono. Silmät, korvat & purenta ok. 1 välihammas puuttuu. Erinom. rintakehä, raajat ja kulmaukset. Aavistuksen pitkä lanne. Moitteeton häntä. Liikkuu pitkin askelin." JUN-ERI JUK 4, SA. Eli täytyypä sanoa, että aivan loistelias arvostelu. Näyttely oli Viiman ensimmäinen "aikuisten sarjassa" ja tällainen tulos erkkariluonteisessa näyttelyssä on huikea saavutus! Kiitos Viiman ihmisille, että jaksoitte viedä neidon kauas näyttelyyn ja tuollaiseen isoon näyttelyyn. Tästä on hyvä jatkaa. 

Tässä Viima Pellon näyttelyssä, jossa vielä pentuluokassa.

Uusi hihanumeron "pidike" ja haaveilua

Mullapa on tuommonen. Se on tosi hyvä, jos tarvii vaihdella numeroita koirien välillä. Se on Iitukka -merkkinen ja jos joku innostuu aiheesta, niin kysyppä multa, niin kerron sullekki, mistä näitä saa. On tosi hyvälaatuinen, eikä hinnakiroissa ensinkään. Suosittelen siis!

Pietan astutuksesta on huomenna kulunut aikaa 2 viikkoa. Elämme jännittäviä aikoja. Ja toiveikkaita, ennenkaikkea! 

Pieta n. 6 kk ikäisenä

Pieta reilu 1 v

Pieta

Kaunis Pieta

Tuhkavuorten Yön Kuutamokeiju eli Pieta

Pietan sisko (Tuhkavuorten Yön Tähtitiuku eli Maisa) oli vuoden koira 2014 kilpailussa sijalla 1 jaetusti, mutta kuitenkin. Ja nyt "tilattujen" pentujen isän emä (Hattivatin Sammaleinen eli Noita) sijalla 5 tai 6 riippuu siitä, miten lasketaan ykkössija, jossa tasapisteet. Hienoja narttuja molemmat. 

Minua niin jännittää tämä pentujuttu. Ehkä varmasti siksikin niin kovasti, että jätän itselleni tästä pennun. Toivon, että narttupentuja tulee, mutta jos ei tule, niin uros täytyy ottaa sitten mietinnän alle. Huh, vielä sen 6 viikkoa, kun jaksaa jännittää, niin johan tulee tieto tästäkin jännityksestä. 

Ainakaan vielä ei ole mitään pahoinvointia ilmaantunut Pietalle, mutta nyt onkin varmaan vielä liian aikaista tämmösiä "oireita" tullakkaan. 

Eilen juttelin tuttavan kanssa, jolla on meidän siperianhuskyja 2 kpl, siis pentuna heille muuttaneita. Ovat syksyllä jo 14 vuotiaita. Toinen kuulemma vielä täysin terve, on vähän viettänyt rennomman elämän, sellaisen "mallin" elämän ja toinen ei enään niin terve, mutta taustalla työteliäs elämä. Puhuttiin siinä koirista ja kuulin itseni myöntävän, että haluan itselleni sellaisen koiran, jonka kanssa on helppo elää. Ja vuolain sanoin puhuin porokoirasta. Niin, olen tässä tajunnut, että tämä on se rotu, joka on minun rotu. Jos mallaan asiaa tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni, niin täydellinen koira. 

Koira, joka osaa olla rauhallinen, ei höyryä, jos on "pirttipäivä". Koira, joka kuuntelee minua. Tottelee, vaikken mielestäni ole satsannut opettamiseen tämän kohdalla. Mutta arki on opettanut koiran täydelliseen kotielämään. Muutamat harjoitteet myös siihen elämään, mitä välillä elämme, eli näyttely-ym.ihmisissä käynnit. Se selviää niistä myös lapsen kanssa. Osaa kulkea kaupungivierailulla hississä ja joka paikassa, kuin olisi aina siellä ollut. Ei hörhellä, vaikka olisimme missä vierailulla. On koko ajan kuulolla, pitää aina minun puolia, jos koirasta voi näin sanoa. Toimii, kuin ajatus. Se pärjää ulkona, jos tarve vaatii, se pysyy mukana irti, jos ulkoilen sen kanssa. Olen hämmästänyt. Minulla on tällainen koira. Pieta. Koiramaailman ihme...aika vuolaita sanoja, mutta olen jo jokin aika sitten snaonut, että en lakkaa ihmttelemästä tätä koiraa, en lakkaa kehumasta tätä koiraa. Vain vuolaita ja ylistäviä sanoja löytyy Pietasta, jos häntä joudun "kuvaamaan". En tiedä, olenko vain onnekas ja onko koira ainutlaatuinen, mutta olen kuullut muidenkin joskus puhuvan tällaisista koirista. 

Jopa taas tuli kehuttua Pietaa. Mutta niin se vain on. Aamulla tyhjensin anaalirauhaset pitkästä aikaa siltä. Se tuli minulle kertomaan, että "käydäänkö" vähän tyhjentämässä rauhaset? Käveli kiltisti pesuhuoneeseen, suoritin tyhjennyksen aivan kaksissa "miehin" koiraa ei tarvi edes komentaa, vain sanoa rauhallisesti, mitä tehdään. Eikä sitäkään tarvis, se tietää kyllä. Koira kuin ajatus!