 |
| Parviämmä |
 |
| Sapuneito |
 |
| Höyheneukko ja Äijä Sisukas |
 |
| Äijä Sisukas |
 |
| Äijä Sisukas ja Parviämmä |
 |
| Parviämmä |
 |
| Äijä Sisukas |
 |
| Äiti kiusaa |
 |
| Äijä Sisukas |
 |
| Sapuneito, hieman epäselvä kuva |
 |
| Äiti Helinä johtaa harhaan lapsosia |
 |
| Sapuneito ja joku, jota en nyt heti tunnista |
 |
| Äijä Sisukas |
 |
| Parviämmä |
 |
| Parviämmä |
 |
| Höyheneukko |
 |
| Äijä Sisukas |
 |
| Ukko Sisukas |
 |
| Anni ja Aramara Molly Malone |
 |
| Sapuneito kiipeilee Oton päälle ihan hipihiljaa |
 |
| Sapuneito ja Otto |
Eilen ollaan sitten ulkoiltu oikein urakalla. Moneen otteeseen käytiin rallia kurvaamassa pihalla. Ja aina näitten väleissä pennut nukku pitkään ja hartaasti, ku härskit sillit. Jopa sitten illaksi suunniteltu viimeinen lähtö väsytti nappulat siinä määrin, että eipä herättykkään ennen puoli seiskaa, ha haa!
Tänään on ulkoiltu myös sakilla. Hauskaa, ku väki juoksee mahanalus jalkoja täynnä, ja kaikki samaan kuoppaan kompastuu ja kerien volttaa. Hauskat, ku jalat on nurmikon mittaset ja vauhti on varsin kova. Tänään oli tukala sää, ja iltapäivällä jyrisi ukkonen oikein kunnolla. Vaan eipä meijän pennut heränneet, vaikka ikkunat oli auki. Eipä pelottanu, ei.
Isojen tyttöjen häkkii on löydetty myöskin reitti. Verkon läpi. Siellä onki hyviä isoja ja syviä kuoppia, joihin voi hävitä. Aivan ku mustaan aukkoon. Ja piha-aidastaki toki se kolonen löytyy, josta äkkiä pääsee livahtamaan karkuun.
Keltainan ja Vihreä on kovasti triivastuneet Ottoon. Tänään Oton makoillessa pöydän alla kiipesi Helmi-Keltainen sen päälle varovasti. Ehin ottaa kameran ja räpätä muutaman epätarkan kuvanki, ennenku ote lipes ja maa kutsui. Ja Vihreä-Äijä aina hakeutuu Oton viereen, se on semmoinen WannaBeRottweiler.
Kennelliitossa on nykyään toiminta niin sukkelaa, että oikein jassoota ehi sanomaan. Paperit rapsahti jo postiloodaan tänään. Taittelin ne tietysti hieman vinoon sinne pussukkaan, mihin ne kuuluu laittaa. Olispa ne niinku ruottissa, sais olla A4 kokosesti taiteltu, ei tarttis pelätä vinoja taitoksia.
Tässä pitää varmaan alkaa laittelemaan pikkuhiljaa noita pentujen kamoja ja papereita kasaan ja nippuun, kun se lähtö lähenee päivä päivältä. Ikävä tulee, mutta minä niin luotan siihen, että pennuille tulee hyvät uudet kodit ja elämät.
Tänään oli ratsastusleirin päätöskisat Konijänkällä. Niitä piti ängetä kattomaan. Hienoja poneja ja tyttöjä ylpeinä ja jännittyneinä esittivät kouluohjelmansa. Nyt on murhe puserossa, kun leiri loppu ja olisi sen halunnut vain jatkuvan ja jatkuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommenttisi tähän