 |
| Ukko Sisukas leikkii mökin terassilla käpyleikkiä |
 |
| Ukko ja Helmi pelaavat mökillä |
 |
| Ukko ja Helmi |
 |
| Helinä nukkuu pentujen asunnon katolla |
 |
| Luppoaika Sapuneito elikkäs Helmi mökin kalliokivillä |
 |
| Ukko Sisukas |
Tiistaina nämä lapset olivat sitten luovutusiässä, eli 7 viikon iässä. Heti aamupäivästä lähti Parivämmä ja iltapäivällä Äijä Sisukas. Molemmat olivat olleet ihan suhteellisen reippaita, ja Parviämmä vielä todella todella reipas neiti. Ei ollut ujostuttanut mikään. Keskiviikkona lähti sitten Höyheneukko, eikäpä ole tainnut tuokaan kovin uutta maailmaa ihmetellä.
Meillä onki sitten ilo irronnut, ku ollaan jääty kahden pennun kans. On otettu niitä autoilemaan jo moneen kertaan. On käyty vanhan tullin rannassa kattomassa virtaavaa vettä, Oloksella asfalttipihalla tallustelemassa ja mökillä uimassa. Meillä on vielä vesi korkealla, ja siitä johtuen hiekka, joka viime talvena sinne on ajettu on vielä veden alla yhtä pientä, noin neliön alaa lukuun ottamatta. Kannoin pennut siihen näkyvälle hiekalle. Siinä ne tallustelivat vähän, vesi huuhtoi varpaita. Sitten Helmi tutki, että jovain täältä joutaa pois. Se lähti kävelemään kohti rantaa, kaulaa myöten kurpoi, eikä tuntunu missään. Ukko sitten arveli, että hän ei tohi mennä. Seki käveli kaulaa myöten, mutta palas sitten takasin. Kannoin sen sitten. Ja oli taas ilo ylimmillään! Helmi on täysin oman tien kulkija. Se meni eilen rohkeasti kattopeltien päälle kävelemään. Ei sille mikään aiheuta jännitystä. Pois lähtiessä laitettiin koirat eri autoihin, minä otin Helmin henkilöauton etupenkille, se nukahti saman tien. Ukko taas matkusti Hiacessa, ja oli hereillä kotipihalla. Mainittakoon, että matkahan ei toki ole pitkä, ei edes 5 kilometriä.
Mutta aivan kertakaikkiaan mainiot penskat, minä niin tykkään näistä. Ja nyt kun on tosiaan kaks, niin niiden kanssa uskaltaa lähtiä ulkoilemaanki, ei lopu vielä ainakaan paimennuskyky iteltä.
Ikävähän näitä tulee. Ja ikävä on niitäki, jotka on lähtenyt, mutta luonnollisesti sellainen, joka on pisimpään, tulee vähän aina tärkeämmäksi, koska huomio jakaantuu enään vain pienemmälle määrälle pentuja. Ihania pieniä pikinokkia nämä ovat, voi että minä niin tykkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommenttisi tähän